Kanta-Häme

Asiaa on kirjeisiin löytynyt arkipäivistä

 

Turenkilaisen Martta Lehtosen vieressä kotisohvalla istuu pitkäaikainen kirjeenvaihtoystävä Kerttu Koskimaa Vetelistä.
 
– Tämä on vasta neljäs kerta, kun tapaamme. Kirjeet ovat kulkeneet Janakkalan ja Pohjanmaan väliä vuodesta 1936, ystävykset kertovat. 
 
Ennen ensimmäistäkään tapaamista he ehtivät käydä kirjeenvaihtoa kolmekymmentä vuotta.  
Kirjeenvaihtokavereita heistä tuli kansakoulun alaluokilla vuonna 1936. 
 
Kaikki kirjeet tallella
 
Koulua Kerttu, omaa sukua Aho, kävi nyt jo poistettavien listalle joutuneessa Ahon koulussa Räyringissä ja Martta Mallinkaisissa. Osoitteita tytöille välittivät opettajasisarukset, Vieno ja Kaino Linnainmaa.
 
Vuodet ovat osoittaneet, että Martta Lehtoselta kirjeen kirjoittaminen luonnistuu Kerttu Koskimaata useammin. Koskimaalta kirjeet ja kortit jäävät myös lyhytsanaisemmiksi, joskus pariin sanaan: ”Kirjoitathan pian”.
 
– Minulla on niin kauheasti kerrottavaa. Löydän aiheen pienestä, vaikka risukasasta, paljastaa Lehtonen ja kertoo säilyttäneensä kaikki ystävältään saamansa kirjeet. Ja innokkaana keräilijänä myös postikortit ja -merkit. 
 
Tyttösinä he vaihtoivat joskus kiiltokuvia. Myöhemmin, Kerttu Koskimaan luo tekemänsä ensivierailun jälkeen Martta Lehtonen taitavana harrastajamaalarina lähetti ystävälleen tämän lapsuudenkodista valokuvan perusteella maalaamansa taulun.
 
Aiheet postin kantamissa viesteissä ovat ystävysten mukaan liikkuneet useimmiten arkisissa tapahtumissa. Oman hehkunsa niihin ovat kuitenkin tuoneet Lehtosen kirjoittamat runot.
 
Koskimaalle on mieleen jäänyt ensimmäinen ystävältään saamansa kirje. Siihen kirjeystävä oli liittänyt prässäämänsä sinivuokot, jotka pohjanmaalaiselle olivat uusi tuttavuus.
 
Sukua Esko Aholle
 
Sotavuodet toivat jo nuoruusikään varttuneille vakiystävän lisäksi lukuisia kirjeenvaihtotovereita rintamalta.
 
Martta Lehtonen muistaa, miten sotilaat pudottelivat osoitelappusiaan junan ikkunasta Turengin ohi ajaessaan.
 
– Niistä ei kehittynyt sen enempää. Kirjeet lopetettiin heti, jos joku ehdotteli tapaamista, naiset sanovat.
 
Martta Lehtonen on Koskimaan puheissa tullut tutuksi myös lapsilleen. Sukujen asioita ei sen sijaan ole pahemmin pengottu – ei edes entisen pääministerin, Esko Ahon elämää. 
 
– Esko Aho on veljeni poika, Kerttu Koskimaa sanoo. 
 
Hän painottaa, että julkisuuden henkilö tai ei, samalla viivalla olemme kaikki. Niin on tapana Pohjanmaalla.
 
– Sukujuhlissa vaihdetaan kuulumisia, kun tavataan.
 
Tietokoneeseen eivät ahkerat kirjeenkirjoittajat ole turvautuneet. Vähiin heiltä jäävät myös puhelut. 
 
– Kirjeistä on paljon iloa, ne jäävät muistoksi, Martta Lehtonen ja Kerttu Koskima vakuuttavat.
 
Martta Lehtosen käsin kirjoittamia kirjeitä Kerttu Koskimaa kehaisee suorastaan taideteoksiksi-
 
– Käsiala niissä on niin komiaa. (HäSa)