Kanta-Häme

Aukeaa tänään: Anorakissa 18 vuoden vaellus

Siinä on vaikka mitä kuvia. Muun muassa dodo ja radio. Taidegraafikko Laura Pohjonen seisoo anorakin mallisen installaationsa edessä. Hän mahtuisi Vaeltajaksi nimeämänsä teoksen sisään monta kertaa.

– Halusin tehdä tästä ison, koska se on kuitenkin summaus tähänastisesta työskentelystäni graafikkona. Tämä on minulle tärkeä työ.

Pohjonen on konkreettisesti kursinut uransa kasaan. Teos koostuu lähes kahden vuosikymmenen aikana syntyneistä grafiikanvedospaloista.

– En ole muuten mikään käsityöihminen, mutta ompeleminen oli jännä juttu. Toistuva liike tuntui erittäin meditatiiviselta.

Nuorelle taidegraafikolle tärkeä aihepiiri oli luonto. Oikea anorakki on Pohjoselle tuttu käyttöasuste aktiivisilta vaellusvuosilta. 

Kun Pohjosesta tuli äiti, näkyi se selkeästi myös hänen töissään.

– Synnytyksen jälkeen mukaan tulivat tietysti lapsiaiheet.        

Galleria Koneen uuden näyttelyn nimi on Onks vielä pitkä matka? Jokainen lapsi on joskus esittänyt kysymyksen.

Pohjonen vietti vuoden 2014 kaksi viimeistä kuukautta Italiassa Mazzano Romanon taiteilijaresidenssissä kuvanveistäjämiehensä Juha Mennan ja 6-vuotiaan poikansa kanssa. Matkan aikana äiti ja lapsi piirsivät kuvallista matkakirjaa. 

Pohjonen ei peittele rikostaan. 

– Sitten varastin hänen piirroksistaan juttuja. Tuolla on esimerkiksi pääkalloja. Museoissa näkemämme luurankoaiheet iskivät sen ikäiseen poikaan tosi kovaa, nauraa Pohjonen.

Hän yhdistää lapsen ja aikuisen kuvamaailmaa monissa näyttelytöissään. 

– Koska lapsen näkökulma on niin raikas ja suora.

Näyttelyn esittämä kysymys on relevantti myös aikuiselle. Pohjoselle itselleen taiteilijana.

– Toivottavasti matka ei ollut vielä tässä! Aina tulee uusia asioita, joista innostuu. Sekä sisällöllisesti että myöskin niin, että ottaa uusia tekniikoita osaksi omaa ilmaisua.     

Töissään Pohjonen yhdistää eri tekniikoita, muun muassa etsausta, akvatintaa, kohopainoa ja imagOnia. Laadukkaiden valotusvälineiden hyödyntämisen mahdollistaa Pohjosen opetuspesti Pekka Halonen Academyssä Tuusulassa. 

Teoksissa linnut ja perhoset eivät tahdo pysyä perinteisissä raameissaan.

– On ollut kiinnostavaa laajentaa suorakaiteen ulkopuolelle ja tilaan. Lisätä pieniä kolmiulotteista juttuja.

Mihin suuntaan taidegraafikon oma matka seuraavaksi jatkuu, ei ole vielä täysin selvää.

– Kävin juuri hyvän puupiirroskurssin. Ehkä yhdistän etsaukseen kerroksellisempaa puupiirustusta, sanoo Pohjonen.

– Jotenkin minulla on aina lähtökohtana musta etsausviiva. HÄSA

 

Päivän lehti

5.6.2020