Kanta-Häme

Aulangon näköalatorni muuttui kummitusten ja vampyyrien päänäyttämöksi

Aulangon tuttu puistometsä on kovin vieraan oloinen, kun pimeys on laskeutunut sen ylle.

Taskulampun valossa vanhojen puiden oksat näyttävät karmivilta kourilta, jotka nappaavat milloin tahansa kulkijan nutusta kiinni ja vetävät varjoihin iäksi.

Sunnuntai-iltana Aulangon näköalatorni oli muuttunut Edgar Allan Poen, suomalaisten kansantarinoiden ja monien muiden kauhutarinoiden hautakammioksi, johon kasvoton hovimestari toivotti aavemaisesti tervetulleeksi.

Tornissa kaikui vuoroin riitasointuinen pianonkilkatus, vuoroin ihon kananlihalle nostattava Beethovenin Kuutamosonaatti, jotka säestivät Riitta Hietasen ja Marjuska Santalan lukemia kauhutarinoita.

Ainoa valo kajasti yksittäisistä taskulampuista, jotka olivat kuin paniikkinappuloita silloin, kun kauhu alkoi hiipiä puseroon.

Jännitystä ei puuttunut kello 17 tuokiosta, jolloin torni pursusi ihmisiä – tunnelma oli suoraan kuin Poen maailmasta, joissa rintaa painaa ahtaan paikan kammo.

Vaikka tornissa kuultiin klassisia kummitustarinoita, muistutti Hietanen, että jokainen voi keksiä niitä myös itse.

– Kaikki kauhutarinat eivät ole suurten kirjailijoiden tekemiä. Ihmiset ovat kertoneet niitä aina toisilleen. Näin tarinat jäävät elämään jälkipolville.

Kauhujen Aulanko keräsi ison massan uteliaita lapsiperheitä. Sunnuntai-illan voi viettää muutenkin kuin televisiota katsellen.

Aikuisen näkökulmasta eniten kauhua herätti pysäköinti – ajoneuvot oli jätetty parkkipaikalla ja tien varteen aivan miten sattuu. Pois lähtiessä menopelien välistä sai pujotella jännittäen, että koska tömähtää.

Suosiota kerännyt tapahtuma oli Härkätien Kamarimuusikoiden, Hämeenlinnan Kansantanssinuorten ja Aulangon tornikahvilan väen käsialaa. HäSa