fbpx
Kanta-Häme

Aulangon viimeinen kyhmyjoutsen?

Hämeenlinna

On hyvin mahdollista, että Joutsenlammella elävä Aino jää Aulangon viimeiseksi kyhmyjoutseneksi.

Päätös olisi hyvin perusteltu, sillä naapuruston laulujoutsenten kanssa käydyt reviiritaistelut ovat hurjia. Niille ei näy loppua, sillä linnut puolustavat reviiriään ja pesäänsä loppuun asti.

Asia ratkeaisi helposti, jos Aulangolla olisi vain laulujoutsenia. Silloin Joutsenlammella otetuista kuvista jäisi kyllä pois joutsenen kaulan komea kaari ja alas luotu katse, jonka osaa vain kyhmyjoutsen.

TÄLLÄ HETKELLÄ Joutsenlammen yksinäisen asukkaan tulevaisuus on vielä epävarma. Se kuitenkin ratkeaa lähiviikkojen aikana, kun Aino levittää siipensä tai sille löydetään koti talven ajaksi.

Yleensä Aulangon joutsenet ovat muuttaneet marraskuussa Ähtärin eläinpuistoon talvikotiin, mutta tänä vuonna Ainolle ei ole enää Ähtärissä tilaa.

Ähtärissä on vain laulujoutsenia, eikä kyhmyjoutsenta voida laittaa samaan paikkaan. Aino tarvitsee paikan, jossa se voi uida ja venytellä. Pari neliötä ei isolle linnulle riitä.

Ähtärin eläinpuistossa ei Aulangon ongelmiin haluta ottaa sen kummemmin kantaa. Ähtäri ei ole kuitenkaan Ainon ainoa vaihtoehto, joita punnitaan parhaillaan.

Tietenkin lintu voidaan päästää vapauteen, sillä Ainohan pystyy vielä lentämään.

Aino ei ole suinkaan ainoa yksin jääneistä Aulangon joutsenista. Edellinen leskilintu Aulangolla uiskenteli vuonna 2004. Kun syksy sai, levitti se siipensä ja lähti etelään lajitovereidensa kanssa. Sen kummemmin lintua ei enää Kanta-Hämeessä nähty.

AULANGON KYHMYJOUTSENTEN tarina alkoi vuonna 1900, kun tunnettu urheilumies Arno Hohenthal myi kaksi joutsenta Aulangon perustajalle, eversti Hugo Standertskjöldille. Joutsenia on voinut olla Aulangolla jo aikaisemminkin, sillä joidenkin tarinoiden mukaan eversti itse olisi tuonut linnut Karlbergin kartanoon Euroopan reissuiltaan.

On hyvin mahdollista, että Hugo-herra toi joutsenet Aulangolle jo silloin, kun Joutsenlampi kaivettiin soiseen notkoon vuonna 1885. Sanotaan, että lammella oli jo 1800-luvun lopussa sorsien lisäksi australialaisia mustajoutsenia.

Moni muistaa yhä harvinaiset mustajoutsenet, sillä niitä on ollut Aulangolla tiettävästi ainakin kolmeen otteeseen 1800-luvun lopussa, 1930-luvulla ja vielä 1960-luvulla.

Yleensä Aulangolla on kuitenkin ollut kyhmyjoutsenpariskunta ja joskus vielä liuta niiden poikasiakin.

AINON JA JANNEN TARINA sai alkunsa vuonna 2009 Metsähallituksen 150-vuotisjuhlissa ja päätöksensä kesällä 2015. Ne ristittiin Sibeliusten mukaan Ainoksi ja Janneksi suuressa nimikilpailussa, eikä niiden elämästä puuttunut draamaa.

Välillä syntyi poikasia ja sitten niitä taas katosi. Kerran linnut esittelivät lentokykyjään tai muuten vain ärhentelivät lammellaan. Media seurasi lintujen lähtöä talvikotiin Ähtäriin ja sitten taas paluuta Aulangolle.

Janne-joutsen loukkaantui pahasti jo viime vuonna laulujoutsenen hyökkäyksessä. Tänä kesänä laulujoutsenet yrittivät valtausta uudelleen ja Janne loukkaantui vieläkin vaikeammin. Hoitoyrityksistä huolimatta joutsenta ei pystytty pelastamaan, vaan se jouduttiin lopettamaan.

Sen jälkeen Ainoa on seurattu tarkasti Joutsenlammella. Leskestä on tehty yksinäinen reppana, joka kaipaa puolisoaan pamppailevin sydämin. Luontoihmisiä moinen jo vähän naurattaakin, sillä sähisevästä ja välillä murahtelevastakin kyhmyjoutsenesta on kaino kaipaus kaukana. Joutsen pystyy kyllä pitämään puolensa, lentämään ja pärjäämään pakkasellakin.

Metsähallituksesta ja Ähtärin eläinpuistosta ei suostuttu kommentoimaan Ainon tulevaisuutta vielä tässä vaiheessa.

Menot