Kanta-Häme

Auton takavarikointi juopolta tehoaa

Kanta-Hämeessä rattijuoppojen autoja on viime vuosina takavarikoitu valtiolle herkemmin kuin muualla Suomessa keskimäärin. Kanta-Hämeen edelle tilastoissa kiilasi vain Pohjois-Savo, jossa autoja takavarikoitiin eniten sekä kappalemääräisesti että suhteutettuna rattijuopumusten määrään.

Molemmissa maakunnissa määrättiin takavarikkoja yli kymmenkertainen määrä Helsinkiin verrattuna, vaikka rattijuopumuksia sattuu Uudellamaalla eniten.

Luvut käyvät ilmi ylikonstaapeli Kari Kulmalan turvallisuushallinnon maisteriohjelmaan tekemästä lopputyöstä. Kulmalan työ on lopputarkastuksessa eikä sitä ole vielä julkaistu.

Hämeen poliisilaitoksen apulaispoliisipäällikön Tero Seppäsen mukaan rattijuopon auton takavarikointi on harvinainen toimenpide. Vuosina 2010–2013 Kanta-Hämeessä takavarikoitiin kaikkiaan 13 autoa rattijuopoilta.

Takavarikko tulee kyseeseen useimmiten vain ajo-oikeutensa menettäneiden ja toistuvasti rattijuopumuksesta kiinni jäävien rikoskierteen katkaisussa.

– Laissa on mahdollisuus tuomita rikoksentekoväline menetettäväksi valtiolle. Puukko on kuitenkin paljon helpompi takavarikoida ja osoittaa rikoksentekovälineeksi kuin auto, Seppänen sanoo.

Vuonna 2002 voimaan tulleen rikoslain 10 luvun mukaan menetettäväksi voidaan tuomita rikoksentekoväline, jonka hallussapito on rangaistavaa tai sitä on käytetty tahallisen rikoksen tekemisessä. Laki jättää poliisien mielestä valitettavan paljon tulkinnanvaraa.

– Poliisilla ei ole rikoslain lisäksi muita ohjeita, joihin takavarikoissa voisi tukeutua. Soutaminen ja huopaaminen syyttäjien ja poliisin näkemysten välillä ei hyödytä ketään, Seppänen kertoo.

Osa poliisilaitoksista on tehnyt omia peukalosääntöjä takavarikoiden toteuttamiseen. Esimerkiksi Pohjois-Savon poliisi on linjannut, että takavarikko tulee kysymykseen, jos ajokortiton henkilö jää kiinni kaksi kertaa törkeästä rattijuopumuksesta tai neljä kertaa tavallisesta rattijuopumuksesta. Seppänen ei kuitenkaan usko omien linjanvetojen auttavan.

– Parempi olisi saada yhteiset ja yksiselitteiset ohjeet kaikille poliisilaitoksille. Tämä vaatisi lainsäädännön selkeyttämistä ja muuttamista yksityiskohtaisemmaksi, jotta takavarikot olisivat tasapuolisia kaikille.

Rattijuoppojen autojen takavarikointi olisi Seppäsen mukaan tehokas ja hyvä keino estää uusintarikokset. Takavarikointiin kytkeytyy kuitenkin monia ongelmia, joita ei pystytä ratkaisemaan ilman lainsäädäntöä.

– Tilastokeskuksen arvion mukaan tänä vuonna Suomessa tulisi ilmi lähes 18 000 rattijuopumustapausta, joista yli 8000 luokiteltaisiin törkeiksi rattijuopumuksiksi. Tarvittaisiin Hangon kokoinen bunkkeri, jos edes puolet tästä automäärästä aiottaisiin takavarikoida.

Seppäsen kokemuksen mukaan useimmat rattijuopot eivät ajele omilla autoillaan, vaan alla on lainattu tai anastettu kärry.

– Entä jos eksyy päihtyneenä vaikka työpaikan omistaman auton rattiin, kenen auton poliisin silloin pitäisi takavarikoida – yrityksen vai teon tekijän? Nämä ovat monimutkaisia asioita, hän sanoo.

Rattijuopoista yli 60 prosenttia on Liikenneturvan tutkimusten mukaan alkoholin suurkuluttajia, ja kolmasosalla on sairaudeksi luokiteltava päihdeongelma. Seppäsen mukaan ongelmarattijuoppojen ryhmään on vaikea vaikuttaa.

– Päihteiden alaisena ajetaan välittämättä seurauksista. Oli uhka sitten sakko, vankeus, ajoluvan- tai ajoneuvon menetys, se ei välttämättä vaikuta välinpitämättömyyteen millään lailla. HäSa

Päivän lehti

9.4.2020