Kanta-Häme

Auttava käsi vaihtui kävelytukeen

Fysioterapeutti Arja Turunen on tuttu näky pääterveysasemalla sijaitsevassa apuvälineyksikössä.

Tällä kertaa Vanajaveden sairaalan puolella työskentelevä Turunen on tullut hakemaan keskuksesta wc-istuimen korottajaa. Se on lähdössä osastolta kotiutettavan potilaan mukana tämän kotiin.

Wc-korottajat ovat suihkutuolien, rollaattoreiden ja pyörätuolien ohella niitä apuvälineitä, joita useimmin kysytään, kun ikäihmisen kotona selviytymistä halutaan tukea. Apuvälineiden kysyntä taas on viimeisen kymmenen vuoden aikana kasvanut räjähdysmäisesti.

– Jos vuonna 2004 meiltä lainattiin 3 800 apuvälinettä, on lainauksia tänä vuonna tehty jo lähes 7 000 kappaletta, kertoo pääterveysaseman apuvälineyksikössä työskentelevä kuntohoitaja Tiina Suikio.

Vaikka lainausmäärät ovat kasvaneet huimasti, ei vuosibudjettiin ole tullut viime vuosien aikana kummoisiakaan korotuksia.

– Vuosibudjetti on 234 600 euroa, ja kolmena viimeisenä vuonna se on reilusti ylittynyt. Silti olemme selviytyneet, Suikio sanoo.

Kuukausittain apuvälineyksiköstä lainataan välineitä noin 400 asiakkaalle. Tämän päälle tulevat myös kaikki palautukset ja puhelinasioinnit. Asiakkaita palvelee kokopäiväisenä työskentelevän Suikion lisäksi osa-aikaisena kuntohoitaja Anne Toivanen. Tarve olisi koko kahden henkilön työpanokseen.

Potilaalle maksuton

Pääterveysaseman apuvälineyksikkö on osa keskussairaalassa pääpaikkaansa pitävää Alueellista Apuvälinekeskusliikelaitosta.

Koko liikelaitoksen apuvälinebudjetti on tänä vuonna yhteensä 2,1 miljoonaa euroa. Ylilääkäri Esa Halonen uskoo, että nostopaineita on tulevaisuudessa odotettavissa.

– Budjetti on saatu pidettyä hanskassa, mutta pientä painetta lisäämiseen on, Halonen sanoo.

Silloin tällöin on myös pohdittu, pitäisikö apuvälineissä olla jokin omavastuu, mutta nykylainsäädännön mukaan tämä ei kuitenkaan ole mahdollista. Lainsäädännön mukaan lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineet ovat potilaalle maksuttomia.

– Saattaa olla, että tulevaisuudessa siirrytään jonkinlaiseen omavastuuosuuteen, mutta se vaatisi lainsäädännön muuttamista, Halonen arvelee.

– Palvelusetelit ovat tulossa myös apuvälinepalveluun. Tämä tarkoittaa sitä, että setelin on katettava asiakkaan yksilöllistä tarvetta vastaava tavanomainen apuväline. Asiakas voi kuitenkin hankkia palvelusetelin arvoa kalliimman apuvälineen, jolloin hän itse maksaa valitsemansa apuvälineen hinnan ja palvelusetelin arvon välisen erotuksen.

Huoltotarve lisääntyy

Perusterveydenhuollon yksiköt hoitavat yleisimpien apuvälineiden, kuten kyynärsauvojen tai rollaattoreiden lainauksen. Erikoissairaanhoito taas hoitaa monimutkaisempien laitteiden lainauksen.

Myös keskussairaalan apuvälinekeskuksessa työskentelevä ylilääkäri Esa Halonen uskoo apuvälineiden tarpeen tulevaisuudessa lisääntyvän. Nyt jo erityisesti sähköpyörätuolien ja -mopojen kysyntä on lisääntynyt.

– Ongelmana on vähän se, miten apuvälineet saadaan sovitettua ihmisen kotiin. Esimerkiksi sähköpyörätuolien tarve lisääntyy, mutta oma kysymyksensä on, miten niiden kanssa pystytään kotona liikkumaan.

Sähköpyörätuolien hinnat liikkuvat 5 000 ja 17 000 euron välillä. Varastossa niitä on tällä hetkellä 13 kappaletta ja lainassa 112 kappaletta.

Kun apuvälineiden tarve lisääntyy, tarvitaan myös huoltoa ja korjausta.

– Myös arviointien määrä lisääntyy. Apuvälineasiantuntijat ovat kovin työllistettyjä tekemään niitä.

Apuvälinepäätös edellyttää aina arviointia. Kiireelliset päätökset pyritään tekemään ensin, kiireettömät tapaukset voivat joutua odottamaan apuvälinettään muutaman viikonkin. (HäSa)