Kanta-Häme

Avohakkuista paljon puhetta ja vähän tekoja

Perinteinen metsätalous on tyypillistä kunnallisten metsien hoidolle, vaikka kunnat voisivat päättää vaihtoehtoisistakin metsänhoitotavoista.

– Jos kunnilla tai yhteisöillä on metsissään virkistysalueita, metsänkäsittely voidaan tehdä niiden ehdoilla esimerkiksi jatkuvaa kasvatusta hyödyntäen, kertoo asiakkuus- ja metsäpäällikkö Vesa Orjasniemi Metsänhoitoyhdistys Kanta-Hämeestä.

Yhdistys toimii Hattulan, Hausjärven, Hämeenlinnan, Janakkalan, Lopen ja Riihimäen sekä Kuhmoisten alueilla, ja sillä on hoidettavanaan sekä yksityisiä että joitain kunnallisia metsiä.

 

Orjasniemen mukaan jatkuvasta kasvatuksesta puhutaan enemmän suhteessa sen menetelmillä toteutettuihin metsänhoitoon.

– Siihen nähden, kuinka paljon kaikenlaisissa kyselyissä tulee esiin ihmisten kiinnostus jatkuvaan kasvatukseen, sitä on tehty käytännössä aika vähän.

Hän arvelee, että metsänomistajat ovat omaksuneet avohakkuisiin perustuvan metsänkasvatustavan sen taloudellisen kannattavuuden vuoksi.

 

Lopen SDP:n valtuustoryhmän puheenjohtaja Joni Lähde peräänkuulutti viimeviikkoisessa mielipidekirjoituksessaan (HäSa 24.7.) kuntia ja seurakuntia päivittämään metsiensä hoitomenetelmät avohakkuista jatkuvaan kasvatukseen.

Lopen demarit ovat tehneet aiheesta oman valtuustoaloitteen jo edellisten kuntavaalien alla.

– Viimeksi kun aloitteesta oli puhetta, tuli ilmi, että aihe on tarkoitus ottaa esille seuraavan kerran kunnan metsäsuunnitelmaa päivittäessä. Tarkempi ajankohta ei vain ole tiedossa, Lähde toteaa.

 

Kesäkuussa Riihimäen kaupunginhallituksen käsittelyssä oli niin ikään kunnallisia avohakkuita koskeva valtuustoaloite.

– Aloitetta on käsitelty rakentavasti eri lautakunnissa, mutta kuten yleensä tällaisissa aloitteissa, valtuustokäsittely tuskin johtaa suoranaisiin toimenpiteisiin, toteaa vihreiden kaupunginvaltuutettu Eero Yrjö-Koskinen, joka kuuluu aloitteen alullepanijoihin.

Riihimäen kaupungilla on parhaillaan käynnissä metsänhoitotapoja tutkiva projekti, jonka kaupunginhallitus katsoi riittävän vastaukseksi valtuustoaloitteeseen. Lisäksi kaupunkikehityslautakunta lausui keväällä, että kaupunki hoitaa jo nyt puistometsiään päätehakkuita välttäen.

Janakkalassa avohakkuista on keskusteltu vuosia sitten, kun hakkuita tehtiin Kuumolassa sijaitsevalle virkistysalueelle. Näin muistelee teknisen lautakunnan puheenjohtaja, kunnallisneuvos Kalevi Ilmarinen.

– Siitä on jo sen verran, että alue on metsittynyt uudestaan. Tietoni mukaan kunnan omistamissa metsissä ei ole nyt suoritettu avohakkuita, eikä niistä ole siten ollut mitään keskusteluakaan, hän kertoo.

 

Hämeenlinnan kaupungin luontopalveluihinkaan ei ole viime aikoina kantautunut toiveita avohakkuiden lopettamisesta.

Kaupungin metsätalousinsinöörin Ville-Veikko Heinilän mukaan hoitomenetelmät riippuvat paljon metsän sijainnista ja käyttötarkoituksesta.

– Jos metsiä käytetään virkistäytymiseen tai ne kasvavat taajama- tai lähimetsinä talojen välissä, niitä pyritään pitämään peitteellisinä esimerkiksi poiminta- tai pienaukkohakkuilla. Tällaisillakin alueilla avohakkuu voi olla turvallisuussyistä perusteltu, jos metsässä on vaikka iso metsä- tai hyönteistuhokohde tai paljon lahoja puita asutusten välittömässä läheisyydessä.

Lähtökohtaisesti avohakkuita ei tehdä taajama-alueilla kasvaviin metsiin vaan lähinnä saloille, jossa metsillä ei ole erityistä virkistyskäyttöä tai luonnonsuojelullisia rajoitteita. HäSa