Kanta-Häme

Avohakkuut leikkaavat uhkaavasti helmipöllökantaa.

Laajat metsien avohakkuut ja tehometsätalous verottavat kovaa vauhtia helmipöllökantaa. Jos kehitys jatkuu nykymalliin, 30 vuoden kuluttua laji on jo harvinainen. Viimeisten 30 vuoden aikana helmipöllökanta on puolittunut.

– Jo nykyään helmipöllön ääntä kuulee aika harvoin, vaikkakin se on Hämeessä vielä yleinen. Me pääsimme rengastamaan Jyrki Tolvasen kanssa Lopella yhden kolme vuotta sitten ja vuosi sitten kuulin ääntelyä, kertoo lintuharrastaja Timo Mikkola Lopen Keritynjärven rannalta.

Itä-Lopen alueen rengastuksia hoitava Jyrki Tolvanen ja hänen apurinsa Timo Mikkola ovat havainneet kentällä sen, minkä myös Turun yliopiston professori Erkki Korpimäki ja dosentti Harri Hakkarainen ovat vastavalmistuneella tutkimuksella todentaneet.

Tutkijat ovat 40 vuoden ajan seuranneet helmipöllökantaa rengastustilastojen avulla tuhannen neliökilometrin alueella. Tutkimusaikana kanta on puolittunut.

Tutkimuksella on ensimmäisen kerran pystytty näyttämään avohakkuiden ja tehometsänhoidon yhteys selkärankaisen lajin kannan pysyvään vähenemiseen. Kun kolopuut katoavat ja myyrien elinolot heikkenevät, pöllöjen elintila kapenee.

Lopen Keritynjärven rannalla lapsuudestaan saakka kesänsä viettänyt Timo Mikkola on huolissaan erämaa-alueiden lajiston puolesta. Erityisesti pöllöihin hurahtanut lintuharrastaja ihmettelee, kuinka Lopen kunta katsoo metsien yhä kiihtyvää hakkuutahtia puuttumatta tilanteeseen mitenkään.

Pöllökannan vuotuinen vaihtelu on normaalia, mutta helmipöllö näyttää nyt olevan hyvää vauhtia katoamassa koko maasta. Vielä 30 vuotta sitten se oli Suomen yleisin pöllölaji.

Pöllöillä on meneillään nälkävuosi

Viirupöllöjen pesillä on tänä keväänä ollut hiljaista. Timo Mikkola kertoo, että pöllökanta näyttää nyt olevan hyvin heikko.

– Myyriä ja hiiriä on vähän. Kun ruokaa ei ole, pöllöjenkin määrä laskee. Kanta lähtee kuitenkin taas nousuun, kun myyräkanta alkaa tästä vahvistua.

Jyrki Tolvanen ja Timo Mikkola ovat käynnistäneet kevään emorengastuksen, jonka aikana kierretään 40 pesää.

– Kävimme neljällä pöntöllä. Niistä kaksi oli tyhjänä, yhdessä oli hylätty muna ja yhdessä kaksi munaa. Viime vuonna kahden munan pesässä niitä oli viisi ja muissakin elämää, kertoo Mikkola.

Tolvanen rengastaa Mikkolan avustamana myöhemmin kaikkien pönttöjen poikaset. Viime vuonna rengastettiin yhdeksän asutun pöntön 24 poikasta eli valtaosa pöntöistä oli tyhjänä.

Vaihtelu kuuluu luonnon kulkuun

Piennisäkkäitä syövien viirupöllöjen kannat vaihtelevat voimakkaasti ruuan mukaan. Koko Kanta-Hämeessä oli vuonna 2006 139 reviiriä, mutta vuotta myöhemmin enää 33. Samaan aikaan lehtopöllöjen pesinnät putosivat 52 pesästä 25:een. Pikkulintujakin syövän varpuspöllön kanta taas ei juuri vaihtele.

Vaikka Tolvanen ja Mikkola rengastavat pääasiassa viirupöllöjä, myös muut pöllöt, haukat ja harmaalokit saavat renkaan jalkaansa ja tietonsa Helsingin yliopiston rengastustoimistoon.

– Rengastustietojen nojalla tiedetään, että pöllöillä on vahva reviiri. Uros pysyy jokseenkin paikoillaan, mutta naaraat ja poikaset liikkuvat.

Pihapiireissä tavataan useimmiten lehtopöllöjä, jotka voivat pesiä myös kaupunkien vanhoissa puistoissa. Timo Mikkola neuvoo myyristä kärsiviä ottamaan yhteyttä Kanta-Hämeen lintutieteelliseen yhdistykseen, jotta omaan pihaan voidaan virittää pönttö mainiolle myyriä pyytävälle pöllölle.

– Pöllökannan tutkimuksen ja seurannan vuoksi on tärkeää, että rengastajilla on tieto pöllönpöntöistä, muistuttaa Mikkola.

Timo Mikkola tarinoi pöllöistä Lopella kirjaston Fallesmannin salissa keskiviikkona 17. huhtikuuta kello 18. (HäSa)

Oikaisu 17.4.2013: Viirupöllö on Suomen neljänneksi suurin pöllö. Edellä ovat huuhkaja, lapinpöllö ja tunturipöllö.