Kanta-Häme Janakkala

Biiseissä on oltava sisältöä ja jaanaa – Retrokaraoken mestari ei viihdy kapakoissa

SM-tason laulajan Jaana Saariston mukaan taustanauhan päälle laulaminen on armotonta. Siinä ei ole orkesteria paikkamassa virheitä.
Jaana Saaristo laulaa niin töissä kuin kotona ja niin iloon kuin suruun. SM-tason laulajalla on muistissa jopa 3000 kappaletta. Kuva: Pekka Rautiainen
Jaana Saaristo laulaa niin töissä kuin kotona ja niin iloon kuin suruun. SM-tason laulajalla on muistissa jopa 3000 kappaletta. Kuva: Pekka Rautiainen

Janakkalassa asuvan Jaana Saariston intohimona on laulaminen. Yllättäen karaoken suomenmestari ei viihdy paikoissa, joissa karaokea yleensä lauletaan – ravintoloissa. Pattitilanne? Ehei.

– En tykkää istua ravintoloissa, vaikka moni luulee, että se olisi karaoken tarkoitus. Menin suoraan karaoken SM-kisoihin, koska siellä ei tarvitse odotella koko iltaa omaa lauluvuoroa, Saaristo naurahtaa.

Saaristolla on monta voittoa erilaisista laulukilpailuista. Huhtikuun puolivälissä hänestä kruunattiin retrokaraoken suomenmestari.

Retron kisasta teki se, että siellä taustamusiikit soitettiin laserdisceiltä. Laserdisc on vinyylilevyn kokoinen kiekko, joka näyttää cd-levyltä.

– Taustanauhan päälle laulaminen on livenä armottomampaa kuin taustaorkesterin kanssa. Levy ei anna virheitä anteeksi, orkesteri puolestaan pystyy reagoimaan tilanteisiin, Saaristo sanoo.

Kilpailu kävi muutenkin kovana. Alkukarsinnoista satojen kilpailijoiden joukosta finaaliin kutsuttiin vain 75 laulajaa.

– Joskus ärsyttää, että ihmiset ajattelevat karaoken olevan sellaista kännissä veisaamista. Hemmetti, kisoissa on usein mukana kovan luokan ammattilaulajia.

Saariston voittobiisinä oli käännöskappale Lui, jonka suomalaiset tietävät parhaiten Katri Helenan versioimana.

Katso Jaana Saariston voittokappale Retrokaraoken SM-kisoista. Juttu jatkuu videon jälkeen.

Yli 3 000 biisiä. Siinä on Saariston muistissa oleva kappalevarasto.

– Oikeastaan en ole juurikaan treenannut laulamista, olen aina vain laulanut. Jotenkin sanat jäävät nopeasti mieleen. Pidän myös vaihtuvista sovituksista, biiseissä on oltava jaanaa, Saaristo sanoo.

Saaristo kertoo laulavansa kaikkialla: niin töissä kuin kotona ja niin iloon kuin suruun.

– Kotona saatan laulaa suihkussa omaksi ilokseni tai ulkotöissä hevosilleni. Eläimet tykkäävät musiikista.

Töissä Hämeenlinnan vankilassa Saaristo on joskus laulanut myös vankien pyynnöstä. Hän ei ole laskenut, montako kertaa on jo laulanut Jukka Raitasen Vangin toiveen.

– Kun olin vartijana, minua on sanottu myös minua laulavaksi vanginvartijaksi. Laulan usein silloin, kun itsellä on vaikeaa. Laulu helpottaa silloin, kun elämä on yhtä prässiä.

Saariston haaveena on oma orkesteri, joka ei tahkoaisi musiikkia verenmaku suussa, vaan rennosti.

– Sellaista hyvää fiilistä ja tanssimisen iloa. Tanssimusiikin lisäksi olisi hieno vetää myös kantria, mutta minun pitäisi opetella lausumaan englantia paremmin.

Myös yhdysvaltalainen kantrilegenda Johnny Cash esiintyi vankiloissa.

Herkkyys on hyvästä

Mitkä tahansa heimohuudot eivät Saaristolle kelpaa laulettavaksi.

– Laulussa pitää olla jotain sisältöä.

Laulamisessa herkkyys on hyvästä. Samoin kokemus, joka tuo kappaleeseen tulkintoja.

– Tuntuu villiltä katsoa, kuinka alle 20-vuotiaat laulavat tangomarkkinoilla pettämisestä ja menetetystä rakkaudesta. Ehkä tuskaa voi käsitellä jo valmiiksi ennen kuin se on tapahtunut, Saaristo hymyilee.

Eniten Saaristo pitää svengaavasta musiikista. Hän paljastaa olevansa pohjimmiltaan teddy-henkinen mimmi.

– Musiikin on oltava sellaista, että se nykii liikkeelle. Olen aina fanittanut Stray Cats, Matchbox ja Crazy Cavan -yhtyeitä.

Haastattelun aikana Saaristo lauleskelee Tapio Rautavaaran Hummani hei -kappaletta. Se saa aitauksessa olevaan Ulla-hevoseen liikettä. HäSa

 

Jaana Saaristo

Asuu Janakkalassa, syntynyt Helsingissä.

Retrokaraoken suomenmestari 2019.

Useita voittoja laulukilpailuissa, osallistunut noin 20 kilpailuun.

Ammatiltaan rikosseuraamusasiamies.

Muuta

Omistaa tiettävästi Suomen isoimman hevosen, jolla on painoa noin 1 300 kiloa ja säkäkorkeutta 185 senttimetriä. “Se syö kuin hevonen.”

Percheron oli nimetty Ullaksi jo sen synnyinmaassa Ranskassa. Painoltaan se on 2–3 kertaa isompi kuin suomenhevonen.

Lapsuutensa Saaristo eli Pälkäneellä. “Lauloin jo pikkutyttönä kotitöissä. Navetassa kaikui vanhaa suomalaista tanssimusiikkia.”