Kanta-Häme

Biisoni on omapäinen villieläin

Asikkalantien varressa sijaitsevan Tupalan tilan pellolla laiduntaa neljäkymmenpäinen lauma Amerikan preeriabiisoneja. Sarvipäät eivät äkkiseltään tunnu sopivan perinteiseen maalaismaisemaan. Siellä ne kuitenkin ovat kuin kotonaan ja viihtyvät Suomen ilmastossa paremmin kuin hyvin.

Maku muistuttaa hirvenlihaa

Tupalan tila kuuluu Hanna ja Mika Lampolalle. Tampereella päivätöissä käyvälle Mika Lampolalle biisonitila on harrastus. Eläinten kasvattaminen on suvussa. Lähistöllä asuvalla veljellä on tilallaan ylämaankarjaa ja aaseja, ja veljesten isällä oli aikanaan lehmätila.

Lampolat myyvät lihaa ravintoloihin Tampereelle ja Helsinkiin. Sitä voi myös tilata suoraan tilalta.

Biisoninliha on tummaa ja muistuttaa hirvenlihaa, mutta siitä puuttuu riistan maku. Lihassa on alle yksi prosentti rasvaa, ja se kypsyy nopeasti.

– Amerikassa biisoni on terveysruokaa, Lampola sanoo.

Hänen mukaansa se on parhaimmillaan pihvinä tai pataruoissa.

Biisoninliha maksaa noin kaksinkertaisesti naudanlihaan verrattuna. Lampola myy sisäfileetä 75 euron kilohintaan ja ulkofileetä 63 eurolla kilolta.

Biisonitiloja on Suomessa tällä hetkellä kahdeksan, Hämeenkosken lisäksi muun muassa Loimaalla ja Sotkamossa.

Biisoni viihtyy pakkasessa ja helteessä

Biisoniaitaus rajautuu toisella puolella tiehen, eivätkä eläimet näytä välittävän ohi kulkevista autoista tai ihmisistä. Toisella puolella laidunta reunustaa metsä sekä joki, jossa biisonit uivat vielä 20 asteen pakkasillakin.

Biisoni viihtyy äärisäissä. Kesällä se etsii pellolta paikan, johon aurinko porottaa polttavimmin. Talvisin lauma köllöttelee aina ruokapaikkana toimivan kukkulan tuulisimmalla puolella.

Lampoloiden kotona ruokasalissa on kaksi biisonin taljaa, joista toisessa on vaalea kesäkarva ja toisessa tumma talvikarva. Tiheän villaista talvikarvaa silittäessä ymmärtää, miksi biisoni ei kaipaa paukkupakkasillakaan suojakseen edes katosta. Paksun turkin lisäksi eläintä lämmittää karvaan tarttuva lumi.

– Talvella ne muistuttavat isoja lumipalloja.

Lauma antaa suojaa

Biisonilauman isoin sonni painaa noin tonnin, eli pienen henkilöauton verran. Biisoni on villieläin, ei kesy kuten esimerkiksi lehmä. Biisoneja ei siis auta yrittää hallita tai paimentaa. Edes karhut eivät uskalla uhmata laumaa. Lampolan mukaan karhuja käy aitauksen reunoilla katselemassa, mutta sisälle ne eivät uskalla.

Biisonit ovat hyvin tietoisia tilastaan ja ajavat tunkeilijat pois. Ne eivät suvaitse ihmistäkään alueellaan.

Lampola on huomannut, että vihastuessaan biisoni antaa kolme merkkiä.

Ensin sen silmän ympärillä voi havaita valkoisen renkaan, kun adrenaliini saa pupillin kutistumaan. Seuraavaksi elän alkaa pudistaa valtavaa päätään sivulta toiselle.

Jos tässä vaiheessa tunkeilija ei tajua lähteä, biisoni nostaa häntänsä kaarelle viimeiseksi varoitukseksi ennen hyökkäystä.

Ärhäkkä pomppija

Lampola on vuosien varrella oppinut biisonien luonteen. Nykyään hän voi korjata aitaa sen sisäpuolella. Jos biisoni tulee lähelle pudistelemaan päätään, Lampola tietää murahtaa ja kolauttaa aidan tolppaa kyynärpäällään. Silloin biisoni tavallisesti luovuttaa. Jos ei luovuta, pitää itse lähteä käpälämäkeen.

Kerran on hengenlähtö ollut lähellä. Aikansa varoitellut biisoni puski Lampolan kyljen vierestä, kun tämä ei ollut tajunnut sen antamia merkkejä.

Täysikasvuinen biisoni hyppää paikaltaan yli kahden metrin korkeuteen ja juoksee kovempaa kuin hevonen.

Juoksevan biisonin käynti muistuttaa pomppimista.

– Ne hyppivät kuin keijukaiset. Kaikki jalat ovat samaan aikaan joko ilmassa tai maassa.

Karannut sonni päätyi lautaselle

Hämeen Sanomat uutisoi pääsiäisen aikaan Tupalan tilalta karanneesta biisonisonnista. Karkaaminen kertoo Lampolan mukaan biisonien laumakäyttäytymisestä.

Lauma ei jostain syystä ollut hyväksynyt sonnia. Ennen sen karkaamista Lampola oli huomannut sen kuljeskelevan erillään muuten yhdessä laiduntavasta laumasta.

Hyljeksityt yksilöt tapaavat karkailla aitauksesta ja sonni karkasi vielä kaksi kertaa, kunnes se päätyi lautaselle.

Laumalla on sääntönsä sekä tarkka hierarkia. Nykyinen lauman johtaja, Lampolan puheissa ”iso juntti”, onkin yksisarvinen menetettyään toisen sarvensa taistellessaan paikastaan. (HäSa)

Päivän lehti

29.3.2020