Kanta-Häme

"Biologisten asemien merkitys tulee kasvamaan"

Tämän haastattelun olisi voinut tehdä jo viisi vuotta sitten.

Vuonna 2009 Janne Sundell nimittäin aloitti Helsingin yliopiston alaisuudessa toimivan Lammin biologisen aseman johdossa.

Toistaiseksi hän on kuitenkin hoitanut tutkimusaseman johtajan sijaisuutta, kun varsinainen johtaja Lauri Arvola on hoitanut biologisen aseman professuuria.

Arvola on kuitenkin siirtymässä professorikautensa jälkeen eläkkeelle parin vuoden päästä, joten manttelinperijä löytyi läheltä. Sundell vakinaistettiin tehtävään lokakuun alussa.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Mittavan tutkijan uran tehneelle biologille tutkimusaseman johtajan toimenkuva on siis tuttua.

– Helsingin yliopiston alaisuudessa on kolme kenttätutkimusasemaa, ja Lammi on näistä suurin. Tämä on pitkälti hallinnollinen tehtävä, mutta kun aikaa jää, niin pääsee myös tekemään omaa tutkimusta, Sundell sanoo.

Tutkimusta myyristä karhuihin

Biologian tutkimus on herättänyt Sundellin mielenkiinnon jo nuoresta lähtien. Ala oli selkeä, kun piti valita, mitä lähteä opiskelemaan, ja Sundell on tyytyväinen, että on pystynyt pysymään biologian tutkimuksen piirissä koko uransa ajan.

– Minulle ei tullut missään vaiheessa mieleen mitään sivupolkuja. Harvinaista ehkä.

Tutkijan ura alkoi gradun valmistumisen jälkeen 1990-luvulla, kun professori Ilkka Hanski tarvitsi vetäjää pienjyrsijöiden kannanvaihteluja käsittelevään tutkimushankkeeseen. Sundell aloitti ryhmässä, ja työn ohessa alkoi syntyä myyrien kannanvaihtelua käsittelevä väitöskirja.

– Jo opiskeluaikoina selvisi, että haluan tutkia asioita, joita voin nähdä ilman mikroskooppia, hän sanoo.

Sittemmin Sundell on jatkanut muun muassa myyrien, lumikoiden sekä kalojen tutkimista. Tutkijan uralle tyypillisesti hän on toisinaan ollut apurahatutkijana Jyväskylän yliopistossa, toisinaan Helsingissä.

Vuosien aikana hän on ehtinyt myös tehdä tutkimuksen siitä, miten uroskarhut käyttäytyvät kohdatessaan ihmisiä. Tutkimukselle oli 2000-luvun puolessavälissä kysyntää, kun asuinalueiden läheisistä karhuhavainnoista alettiin tiedottaa entistä enemmän.

– Yleensä karhu pyrkii vetäytymään tai väistymään, mikäli he ovat ihmisten kanssa tekemisissä. Ihminen on karhuille kuitenkin peto. Siinä mielessä se haloo, joka syntyy, kun karhu nähdään taajamassa, on usein aiheeton. Varovainen pitää silti totta kai olla.

Lammin tulevaisuus turvattu

Lammin biologinen asema on ollut Sundellin alaisuudessa samaan aikaan, kun Suomi on rypenyt taloudellisessa taantumassa.

Säästöhöylä on napannut siivun Lammilta siinä, missä muusta Helsingin yliopiston toiminnasta, mutta Sundellin mukaan tutkimusaseman tulevaisuus on turvattu.

– Yliopistojen kenttätutkimusasemat ovat aina arvioinnin kohteena, kun on taloudellisesti tiukemmat ajat. Meille on kuitenkin sanottu, että toistaiseksi kaikki on ok, hän toteaa.

Hän jopa uskoo, että Lammin biologisen aseman merkitys tulee muiden yliopistollisten tutkimusasemien kanssa kasvamaan.

Tähän vaikuttaa ensi vuoden alussa toimintansa aloittava Luonnonvarakeskus, jonka alaisuuteen yhdistetään Suomen riista-, metsä-, ja maataloustutkimuslaitokset sekä elintarviketalouden tutkimuskeskus.

– Luonnonvarakeskuksen myötä sen omat toimipisteet vähenevät, mikä puolestaan lisää yliopistollisten tutkimusasemien painoarvoa. Jää kuitenkin nähtäväksi, miten käy.

Perustutkimusta lisää

Janne Sundell ohjaa edelleen väitöskirjojen tekijöitä, vaikka hänen työnsä onkin etupäässä johtaa tutkimuslaitosta.

– Suomalainen ympäristötutkimus on hyvin korkealaatuista, mutta rahaa voisi aina saada tutkimuksille enemmänkin. Esimerkiksi myyrätutkimuksille, hän toteaa ja nauraa.

Viime vuosina hän on havainnut kuitenkin sen, että tutkimusvarat ohjataan nykyään entistä enemmän soveltaviin tutkimuksiin, joiden tulosten on määrä olla suoraa hyödynnettävissä. Tätä hän pitää ongelmallisena, koska soveltavia tutkimuksia tehdään perustutkimusten kustannuksella.

Toisin sanoen: perustutkimuksen tulokset ovat kuin ruokakaupassa olevat elintarvikkeet, joiden tarjonnasta soveltavien tutkimusten pitäisi syntyä. Mikäli perustarjontaa on vähän, sovellettavuuskin kärsii.

– Nykyään pitää melkein aina olla jokin sovellettava idea. Sen sijaan pitää myös olla suuri massa perustutkimusta, josta voi poimia ne rusinat soveltavaan tutkimukseen, Sundell tiivistää. (HäSa)