Kanta-Häme

Bussi, jossa stop-nappi on turha

Iltapäivällä, hieman ennen puolta kahta, valkoinen Mercedes Benz -merkkinen linja-auto kurvaa Raatihuoneen edustalla olevaan levennykseen.

Muut linja-autoreitit kulkevat ainoastaan Hallituskatua pitkin, mutta torin toisella laidalla liikennöi palvelulinja Seiska.

Penkillä istuskelleet Maikki Moisio ja rovaniemeläinen Sisko Niska nousevat pikkubussin kyytiin. Linja-auto on tällä hetkellä muuten tyhjä, sillä kuljettaja Seppo Vartiaisen mukaan päivän ruuhkapiikki on jo ohi.

– On ollut aika kuuma päivä. Vakioasiakkaat käyvät aamulla, kun on viileää, Vartiainen kertoo.

Sisko Niskalla on sylissään punainen pelargoniakimppu, ja kaksikko on matkalla Vanajan hautausmaalle viemään kukat Moision edesmenneen aviomiehen haudalle.

– Samalla ehtii nauttia kauniista Hämeen maisemasta, Rovaniemellä asuva Niska kertoo, kun auto kulkee Katumajärven rantaa.

Vanajan hautausmaamatkat piti hoitaa ennen toisin kyydein, mutta uusien reittimuutosten ansiosta Seiskalla pääsee nykyisin hautausmaan pihaan asti.

Reitti muuttui heinäkuussa

Palvelulinja Seiska on ollut käynnissä vuodesta 1999 asti. Vaikka linja on avoin kaikille, sitä käyttävät pääsääntöisesti ikäihmiset.

Kaupunki muutti heinäkuun alussa reittejä niin, että palvelulinja alkoi kulkea myös Katisiin, Katumalle ja Kantolaan. Lisäksi linja alkoi kulkea Hirsimäen kautta Loimalahteen, kun Sammon kautta kulkeva tie avattiin.

Vastaavasti Hattelmalan kierros pudotettiin pois, kun asiakkaita ei riittänyt.

Aikaisemmin Hämeen Linja oy ja Vekka Liikenne vuorottelivat palvelulinjan ajoa, mutta nykyisin linja siirtyi kokonaan Vekka Liikenteen vastuulle.

Toimitusjohtaja Tapio Vekan mukaan reittimuutokset tehtiin kaupungille tulleen palautteen pohjalta.

– Halusimme laajentaa reittiä kulkemaan sellaisten paikkojen kautta, joita ei aikaisemmin ole tavoitettu. Kokeilemme, onko uusilla alueilla kysyntää, Vekka toteaa.

Kantolalaiset kiittävät

Kojelaudan syvennyksessä pirahtaa vanha Nokian kapula. Vartiainen vastaa, kertoo olevansa matkalla, kiittää ja lopettaa.

– Asiakas soitti ja luuli, että olen vahingossa ajanut ohi, hän sanoo.

Vanajantiellä Vartiainen kurvaa Myllärinkadulle, ja läheisellä poikkikadulla kyytiä onkin jo odottamassa puhelun soittanut Matti Grosten. Grosten on ensikertalainen Seiskan kyydissä. Vartiainen noukkii hänet kotinsa edustalta kyytiin.

Tähän on aikaa, koska linjan aikataulu on rakennettu väljäksi.

Pitäähän palvelulinjan palvella.

– Seiska on ainoa linja, joka kulkee Kantolasta keskustaan. Tätä on odotettu, Grosten sanoo.

Jalat puutuvat kaupassa

Uudet reitit ovat olleet ilon aihe, mutta reittimuutoksista on tullut myös toisenlaista palautetta.

– Aikataulut ovat aiheuttaneet hieman epäselvyyksiä, Vekka sanoo.

Palautetta kertyy, kun auto kulkee Eino Leinon kadun ja Rinkelinkadun kautta kohti Tiiriötä. Kauppojen edustoilla asiakkaat ovat odotelleet jo pitkän tovin, ja joidenkin kauppojen edustalla ei ole tarpeeksi penkkejä, joilla Seiskan ikääntynyt asiakaskunta pääsisi lepuuttamaan jalkojaan.

Reittimuutos on harventanut Tiiriössä käynnin väliä niin, että siellä joutuu viettämään aikaa yli kolme tuntia, mikäli haluaa päästä auton kyydissä kotiin.

Kyydissä mieliala kuitenkin paranee nopeasti. Pienessä autossa moni on vakioasiakas, ja koska sisätila on pieni ja tiivis, tunnelma on sen mukainen.

Keskustelua syntyy liki täydessä pikkubussissa pian aiheesta jos toisesta – myös reitin pitkäaikaisesta kuljettajasta Seppo Vartiaisesta.

– Seppo on paras kuski, kymmenen plus! sanoo yksi.

– Ei, vaan kymmenen plus plus! huutaa perään toinen.

Kotiovelle asti

Vanhalla valtatie 3:lla auto ei käännykään kohti Vuorentakaa, vaan suuntaa vielä suoraan, muutaman kilometrin kohti Kalvolaa.

Paperin mukaan ajoimme pitkälti ohi virallisen ajoreitin, mutta Seiskassa reitti menee asiakkaiden mukaan, ja aikataulu joustaa.

– Oliko se tästä? Vartiainen nostaa katseensa peiliin ja kysyy.

Helena Tihula vastaa myöntävästi, ja Vartiainen kaartaa vasemmalle. Asfaltin tasainen humina muuttuu soratien rahinaksi.

– Pihasta pääsee läpi, ei tarvitse kääntää, Tihula vielä neuvoo.

Vartiainen ajaa linja-auton pienen metsätien päässä sijaitsevan puutalon eteen, pysähtyy ja avaa ovet muutamien metrien päästä kotiovesta.

Tihula hymyilee, kiittää ja jää kynnyksellä heiluttamaan matkaa jatkavalla linja-autolle.

Muu bussiväki vilkuttaa takaisin, kuin kyydistä olisi jäänyt vanha tuttu. (HäSa)