Kanta-Häme

Byrokratiasulkeiset ja marsunsilityskielto

Yksi ei saa ruokaa, koska ruoanhakulomake on täytetty vääränvärisellä musteella. Virkailija silppuaa toisen hakijan lomakkeen ja kutsuu silppuamista arkistointivirheeksi.

Kolmas saa aina vain lisää lomakkeita täytettäväksi. Usean yrityksen jälkeen nälkäiset nuoret lopulta saavat annoksensa.

Kaikki tämä tapahtuu Voiman talolla Janakkalan Leppäkoskella. Kyseessä ei kuitenkaan ole erikoinen nuorisovankila, vaan 15–16-vuotiaille tarkoitettu prometheus- eli protu-leiri.

Protu-leirit ovat uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumattomia aikuistumisleirejä. Janakkalan leiri painottui teatteriin, ja nuoret haastettiin erilaisiin roolileikkeihin.

Sekä ohjaajat, apuohjaajat että leiriläiset heittäytyvät rooleihin. Lomakkeentäyttö liittyy päivän teemaan, eli yhteiskuntaan.

Voiman talo on kuorrutettu mielikuvituksellisilla kieltokylteillä. Marsujen silityskin on varmuuden vuoksi kielletty, vaikkei talosta yhtään marsua löydykään.

Ruokailun jälkeen sekä byrokraatit että nuoret istuvat rinkiin pohtimaan, miksi ennen ruokailua piti täyttää lomakkeita.

Puheenvuoron saa pyytämällä, ja puheenvuoro siirtyy pehmotiikeriä heittämällä.

– Aikuisena joutuu täyttämään vaikka mitä vaikka missä virastoissa. Ehkä sitäkin on hyvä harjoitella, arvelee yksi.

Keskustelu keskeytyy, sillä anarkisteja esittävät apuohjaajat ryntäävät saliin.

– Liittykää vastarintaan! Ei enää sääntöjä! he kehottavat.

Patjoilla makoilleet leiriläiset nousevat kapinaan sekunneissa.

Minuutissa leirin ohjaajat Saara Kemppainen ja Lilli Saario on jo köytetty esiintymislavalle.

– Tämä ei mene sääntöjen mukaan! he valittavat.

Lyhyen anarkiatuokion jälkeen kaikki istuvat taas säntillisessä ringissä ja heittelevät puheenvuoropehmoa toisilleen.

Saara Lampelan mielestä leirillä on erityisen kiinnostavaa se, miten isoja asioita voidaan käydä läpi erilaisten roolileikkien avulla.

– Monella on tippa käynyt linssissä, sillä keskusteluissa voi sanoa tosi syviäkin asioita.

Ennen yhteiskunta-teemaa leirillä oli käsitelty stereotypioita. Kullekin leiriläiselle annettiin roolihahmo, josta he eivät itse tienneet.

Lampelan tehtäväksi annettiin etsiä näyttelijöitä uuteen elokuvaan. Hän ei itse tiennyt, että hänelle annetussa roolihahmolapussa luki ”ex-pornotähti”.

Hänestä oli kiinnostavaa huomata, millaisia ennakko-oletuksia ihmisellä on toisesta ihmisestä yhden avainsanan perusteella.

Yhteisellä sopimuksella on päätetty, että protulla puhutut asiat jäävät protulle.

Saara Kemppainen on ollut ohjaajana seitsemällä protu-leirillä. Tämänkertaista Janakkalan protu-ryhmää hän pitää erittäin sanavalmiina ja keskustelevana.

Helmi Oja pohtii, että leiriltä saa vertaistukea.

– Mikä tahansa asia voi tuntua järjettömän isolta, jos sitä vain hautoo omassa päässään. Täällä leirillä huomaa kuitenkin heti, että monet ovat pohtineet samoja asioita.

Noin neljäsosa protu-leirin kävijöistä on käynyt myös rippileirin. Lampela kävi riparinsa viime vuonna, mutta hän halusi pohtia maailmankatsomustaan myös tänä kesänä.

Hänen mielestään protun ja riparin ero tiivistyy siihen, että protulla aiheita käsitellään laajemmin kuin riparilla.

– Riparilla osa saattaa olla sukulaisten pakottamana, mutta protulle todennäköisesti kaikki ovat tulleet vapaaehtoisesti.