Kanta-Häme

Edessä ainutkertainen, arvaamaton elämä

Tamperelainen Ari Santaharju oli omina kouluaikoinaan sekä kiusaaja että kiusattu.

Viimeisen kahden vuoden aikana hän on kiertänyt moottoripyörällään tuhansia kilometrejä yhteensä noin sadassa koulussa ympäri Suomea puhumassa koulukiusaamisen vastaisessa kampanjassa.

Omantunnon puhdistamisesta ei kampanjassa ole kyse, sillä Santaharjun mukaan kiusaamisen kitkemisen pitäisi olla kaikkien yhteisellä vastuulla.

– Koulukiusaaminen koskettaa jokaista koululaista, joko omakohtaisesti tai ainakin välillisesti.

Eilen aamupäivällä Hauhon yhtenäiskoululla vieraili noin kolmekymmentä motoristia. Vastassa joukkoa oli koulun oppilaiden ja opettajien lisäksi myös rehtori Pekka Paappanen.

– Meidän koulussamme kiusaaminen ei ole kovinkaan iso ongelma. Mielenkiintoista kuulla, miten motoristit asiasta puhuvat.

Yhdistys uskoo, ettei koulukiusaaminen johdu tiedonpuutteesta. Opettajat koulussa, vanhemmat kotona ja valmentajat urheiluseuroissa ovat varmasti kertoneet ettei ketään saa kiusata.

Tavoitteena on ennen kaikkea vaikuttaa oppilaiden asenteisiin.

Puhevastuuta vaihdellaan sen mukaan, kuka milloinkin ja minnekin pääsee paikalle.

– Koska vitsit ovat aina samat, on puhujaa helppo vaihtaa, virnistää yhdistyksen sihteeri Marko Saarinen, hyppää järeän bemarinsa selästä ja seuraa muita motoristeja sisälle juhlasaliin.

Oppilaat asettuivat lattialle risti-istuntoihin. Nahkatakkisten jono jää seisomaan seinän viereen.

– Motoristit edustavat monia alakulttuureita. Meitä yhdistää kuitenkin kaksi asiaa: olemme kaikki koulukiusaamista vastaan, ja autamme kaveria aina hädässä, Santaharju sanoo.

Tavallaan maantiessä ja koulussa on Santaharjun mukaan muutakin yhteistä.

Jos motoristi kohtaa toisen, joka on jäänyt tien poskeen, autetaan toista poikkeuksetta.

Vastaantulijaa myös morjenstetaan, vaikka vastaantulijaa ei henkilökohtaisesti tuntisikaan.

Ja oli kyseessä sitten kouluvuoden alku tai tiukka tienmutka, koskaan ei voi olla varma, mitä kulman takaa on tulossa.

Elämä on Santaharjun mukaan ainutkertaista ja arvaamatonta. Paras ystävä saattaa yhtäkkiä muuttaa toiseen kaupunkiin, perheenjäsen kuolla tai itse sairastua vakavasti.

Ikävät asiat kuuluvat elämään. Siitä huolimatta sellaisiin ei voi oikein varautua.

Santaharju muistuttaa, ettei luokkakaverin ulkonäöstä voi päätellä vielä yhtään mitään. Monelle lapselle ja nuorelle koti on kuitenkin turvaton, ahdistava paikka, jossa tapahtuvista asioista ei voi puhua kenellekään ja johon saa etäisyyttä ainoastaan lähtemällä kouluun.

– Koulupäivä voi olla luokkakaverisi päivän ainoa hengähdyspaikka. Kiusaaminen voi tehdä sellaista vahinkoa, jota ei voi paikata millään.

Kotona piilossa pidettäviä ongelmia on Santaharjun mukaan joka lähtöön. Vanhempien työttömyys tai alkoholismi voi vaikuttaa lapseen tuhoisalla tavalla.

Voimia arkeen voi ammentaa esimerkiksi mukavasta opettajasta, hyvästä ja kannustavasta ilmapiiristä luokassa tai luokkakaverin lämpimistä sanoista.

– Se, joka koulussa vallitsevaan tunnelmaan voi vaikuttaa, olet sinä. Ei ole niin vahvaa, menestynyttä tai viisasta ihmistä, joka ei tarvitsisi turvapaikkaa, eikä kaikilla sellaista ole kotona.

Päivän lehti

3.4.2020