Kanta-Häme

Eduskuntapuhe on kallista viihdettä

Verkatehtaalla kuultiin eilen todennäköisesti älykkäämpää ja kiinnostavampaa poliittista debattia kuin koskaan eduskunnan kyselytunnilta tai A-studiosta kotikatsomoihin välittyy.

Retoriikan kesäkoulussa parlamentin puhetaitureiksi yli puoluerajojen tunnustetut Mauri Pekkarinen (kesk.) ja Mikael Jungner (sd.) kävivät Jussi Lähteen johdolla metadebattia, debattia debatista.

–  Eduskunnan keskustelussa on kyllä löydetty ihan oikeat ydinasiat, mutta niistä ei osata keskustella oikealla tavalla, kuuluu Pekkarisen teesi.

Konkarikansanedustajan mukaan Uuraisten torilla on hyvin vaikea yrittää käydä äänestäjien kanssa keskustelua aidosti tärkeistä asioista, kuten vaikka kemikaaliasetuksesta.

–  Emme osaa esittää asioita tarpeeksi yksinkertaisesti, Pekkarinen pohtii.

Toisaalta keskustelu falskiintuu erityisesti tv-lähetyksien yhteydessä. Perussuomalaiset ovat Pekkarisen mukaan ottaneet metodiksi ”äärimmäisen yksinkertaistamisen, joka on kuorrutettu möröillä, kuten EU”.

–  Se ei voi olla tie, jota keskusta ainakaan seuraa. Myönnän, että nykyisellään esimerkiksi kyselytunnit ovat tasan tarkkaan viihdettä, ei muuta.

Ohipuhumisen tunti

Myös Jungnerin mukaan eduskunnan voimavarat ovat varsin tehottomassa käytössä. Etenkin, jos sitä mitataan salissa tuotetun puheen laadulla.

–  Eduskunnassa on avustajineen ja virkamiehineen tuhat varsin lahjakasta ihmistä yhdessä paikassa. Resursseihin nähden laitos tuottaa äärimmäisen huonosti mitään.

–  Montako Suomea hyödyttävää spin offia tai start-upia niistä keskusteluista on syntynyt? Jungner kysyy itselleen tyypillisesti.

Kyselytunnit ovat molempien mielestä hukanneet tarkoituksensa.

–  Nimi pitäisi muuttaa ohipuhumisen tunniksi, Jungner toteaa.

–  Muutenkin 90 prosenttia salipuheesta on täydellistä ajan, rahan ja talentin tuhlaamista. Se on kallista tv-viihdettä, jos ei ajattele, että sen ajan ne tuhat ihmistä ovat pois pahanteosta… Kaikki arvokas sisältökeskustelu käydään salin ulkopuolella.

Pekkarinen laittaa kuitenkin keskustelukulttuurin kehitystä perspektiiviin.

–  1990-luvun vaihteessa minä ja Esko Aho aloimme vasta toden teolla tuoda debatointikulttuuria eduskuntaan. Siihen asti puheet luettiin paperista ja ne kuuntelivat, jotka eivät nukahtaneet.

Jungner kehittäisi debatointia sallimalla todelliset kaksintaistelut, joissa voitaisiin mennä pintaa syvemmälle.

–  Ja lehtereille kolme erotuomaria, jotka voisivat vaikka antaa jääkiekon tyyliin jäähyjä: ”Jungner, kaksi minuuttia väsyneestä kielikuvasta!”

Yläviistosta vittuilua

Valitettavasti kolmentuhannen merkin lehtijuttuun on vaikeaa avata erittäin viihdyttävän ja sisältörikkaan keskustelun vivahteita. Poliittisen puheen ongelmat ovatkin Jussi Lähteen mukaan myös journalismin ongelmia.

Suomessa on Lähteen mukaan omaksuttu toimittajien koulutuksessa ”epäkohteliaisuuden kulttuuri” ja usein television poliittiset keskusteluohjelmat ovat piinallista seurattavaa.

–  Ei Hesarinkaan romahdus johdu taloudesta tai tabloidista. Se johtuu siitä, ettei kukaan enää jaksa seurata toimittajien harjoittamaa yläviistosta vittuilua.

–  Itsetyytyväisyyden määrä journalismissa on hirvittävä, Lähde näkee. (HäSa)