Ehdokasmielipide: Liikuntajalanjälki on saatava osaksi päätöksentekoa
Päätösten ympäristövaikutusten arviointi ja niiden merkitys hiilijalanjälkeen on vakiintunut tapa.
Esitän vastaavaa käytäntöä osaksi päätöksentekoa asioihin, joilla voi olla liikuntaan ja liikkumiseen vaikuttavaa merkitystä.
Terminä voisi olla vaikkapa “liikuntajalanjälki”.
Liikunnalla on myönteinen vaikutus kansanterveydellisesti ja -taloudellisesti.
Liikkuminen vaikuttaa myönteisesti myös yksilöön fyysisesti, psyykkisesti ja sosiaalisesti.
Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisema “Liikunnan tiedolla johtamisen suunta-asiakirja 2020–2024” nostaa esiin neljä teema-aluetta:
1.) Fyysisesti aktiivisen elämäntavan edistäminen, 2.) Liikunnan yhdenvertainen saavutettavuus, 3.) Liikuntaan ja urheiluun osallistumisen lisääminen ja 4.) Huippu-urheilun tuloksellisuus ja vastuullisuus.
Kolme ensimmäistä kohtaa koskettavat meitä jokaista, joten niihin on päätöksenteossa kiinnitettävä huomiota.
Kehitys vie kuitenkin toiseen suuntaan, sillä robotiikka, teknologia, direktiivit, säädökset ja uudenlaiset toimintamallit vaikuttavat kaikenikäisillä.
Tämä ei ole sinällään huono asia, mutta päätöksenteossa tulisi pyrkiä vielä enemmän huomioimaan niiden vaikutukset yksittäisen ihmisen liikkumiseen tai liikuntakäyttäytymiseen.
Lasten leikki- ja liikuntapaikat olisi syytä suunnitella lähelle ihmisten asuinpaikkoja ja niin, että ne mahdollistavat koko perheen osallistumisen.
Nykyään käy usein niin, että vanhemmat vievät autolla ja istuvat odottaessaan, kun palveluntuottajan palkattu ohjaaja ohjaa.
Myös leikkipaikkojen vienti luontoon antaisi mahdollisuuden koko perheen toiminnalle.
Direktiivit ja mentaliteetti, “kenen on vastuu”, ovat nostaneet leikkipaikkojen kustannuksia.
Pelit ja opetusvälineet ohjaavat yhä enemmän liikkumattomuuteen tarhoissa ja kouluissa, sillä perinteiset leikit ovat unohtuneet.
Entisestä normaalista on tullut luksusta, sillä esimerkiksi metsäeskareista ym. joudutaan maksamaan ylimääräistä ja näihin ryhmiin jonotetaan.
Sinällään se, että opitaan työskentelemään tietokoneiden kanssa ja koulukyydit järjestetään, on hyvä asia, mutta se ei aktivoi liikkumiseen.
Toimintojen yhdistäminen ja yhtiöittämiset ovat vähentäneet liikuntaa, sillä ennen niin hyvin hoidetut urheilukentät ja harrastuspaikat jäävät hoitamatta keskustojen reuna-alueilla.
Turvallisuuden ja tekniikan vaatimukset uudenaikaisissa tiloissa ja ammattimainen ohjaus nostavat kustannuksia, jolloin kynnys kokeilla ja aloittaa liikunta vaikeutuu.
Työelämän tuloshakuisuus ja arjen hektisyys tekevät sen, että vanhemmat eivät ehdi itse enää harrastaa tai tehdä talkootyötä.
Ikäihmisten ja erityisryhmien kohdalla monet säädökset ja sopimukset estävät resurssien käytön ja ideoinnin.
Säädöksiä muuttamalla pystyttäisiin edistämään näiden ryhmien liikkumista.
Yhteiskunnan etu on lisätä liikkumista.
Vesa Mäkinen
kansanedustajaehdokas (ps.)
Hämeenlinna
