Kanta-Häme

Ei enää vain kilttien juttu

Leirit vetävät ja kiinnostavat nuoria. Se selittänee, miksi seurakunnan isoskoulutus on nykyään hyvin suosittua.

– Suurin syy lienee se, että nuori on saanut hyviä kokemuksia omalta rippileiriltään, sanoo nuorisotyönohjaaja Lasse Saraste Hämeenlinna-Vanajan seurakunnasta.

Lisäksi isosia koulutetaan nykyään nimenomaan leireillä.

Kaksivuotinen koulutus

Isoset toimivat apulaisohjaajina rippikoululeireillä. Hämeenlinnassa isoskoulutuksen aloittaa vuosittain 120 nuorta.

Koulutus on Hämeenlinnassa ollut jo runsaan kymmenen vuoden ajan kaksivuotinen. Rippileirille pääsee isoseksi vasta kun on suorittanut koko koulutuksen.

Kaksivuotinen koulutus on Lasse Sarasteen mielestä ihan hyvä juttu. Sen avulla saadaan vähän ikäeroa riparilaisiin nähden.

– Nuoretkin ovat tykänneet kaksivuotisesta koulutuksesta.

Osa jättää kesken

Aivan kaikki eivät jaksa koulutusta alusta loppuun. Ne, jotka lopettavat kesken, lopettavat yleensä ensimmäisen vuoden aikana.

– Noin 20 karsiutuu pois vuosittain. Syitä emme kysele, mutta yhtenä syynä ovat varmasti nuorten monet muut harrastukset. Aika ei riitä kaikkeen, Saraste sanoo.

Leirimäiseksi isoskoulutus muuttui Hämeenlinnassa neljä vuotta sitten. Sitä ennen kokoonnuttiin keskellä viikkoa Poltinahon seurakuntatalossa.

– Leiripainotteisuus ei lisännyt isoskoulutuksen aloittajien määrää, mutta ilmoittautuneet ovat pysyneet entistä paremmin mukana, sanoo nuorisotyönohjaaja Marko Kylväjä.

Voi vaikuttaa koko elämään

Isoskoulutus on nykyään niin suosittua, että koulutetuista isosista alkaa olla runsauden pulaa. Se ei kuitenkaan ole Sarasteen ja Kylväjän mielestä mikään ongelma.

– Ei ole pääasia se, että nuoria koulutetaan isoseksi, vaan tämä koulutus on tärkeä osa seurakunnan nuorisotoimintaa.

Sitä paitsi nuoret hyötyvät koulutuksesta muutenkin kuin sen, että pääsevät töihin riparille.

– Isoskoulutuksella voi olla positiivinen vaikutus nuoren koko elämään, Marko Kylväjä sanoo.

Lisäksi isoskoulutuksesta ei ole ainakaan haittaa silloin, kun nuori pyrkii opiskelemaan vaikkapa sosiaali- tai opetusalalle.

Isosille on muutakin käyttöä kuin riparityö. Hämeenlinnassa heitä työllistetään myös isoskoulutuksen apuohjaajina. Tätä niin sanottua ampparitoimintaa ollaan nyt lisäämässä entisestään.

Palkka antaa oikeuden vaatia

Isosille on 1990-luvulta alkaen maksettu pientä palkkaa. Hämeenlinnassa se on 120 euroa leiriltä.

Nuorisotyöntekijät eivät ole huomanneet, että palkka olisi vaikuttanut kenenkään motivaatioon. Isoseksi vetävät muut syyt kuin raha.

– On hyvä, että maksetaan edes vähän palkkaa, sillä muuten olisi vaikea vaatia isoselta säntillisyyttä. Kun maksetaan palkkaa, voidaan vaatia enemmän, Lasse Saraste sanoo.

Isoseksi koulutettavat ovat Sarasteen ja Kylväjän mielestä muuttuneet vuosien aikana. Aiemmin isoset olivat niin sanottuja kilttejä nuoria, nykyään he ovat aivan tavallisia nuoria.

– Ennen lokeroitiin enemmän. Nyt seurakuntanuorilla ei ole mitään kategoriaa, he eivät erotu muista.

Uskonratkaisua ei vaadita

Isosilta ei vaadita mitään erityistä uskonratkaisua. Siinäkin mielessä he ovat tavallisia nuoria.

– Osa tietysti uskoo, mutta osa vielä miettii ja pohtii. Uskonasiat kiinnostavat heitä.

Tämän enempää ei isoselta vaadita. Marko Kylväjä korostaa, ettei isonen ole mikään valmiiden vastausten antaja.

– Nuorisotyössä pidämme seurakuntaa ja Jumalaa esillä myönteisenä asiana. Jumala on se, joka antaa uskon, Lasse Saraste sanoo.

Tosin joillekin nuorille tämäkin on liikaa. Saraste kertoo pojasta, jonka mielestä tapahtumailmoituksista olisi pitänyt ottaa sana ”seurakunta” pois. Se kun oli hänen mielestään huonoa mainosta.

Poltinaholle tulee toimintaa

Nuorisotyö on nykyään monimuotoista ja tuo mukanaan erilaisia nuoria toimintaan. On mopo-, bändi- ja tietokonekerhoa.

Toisaalta perinteisiä nuorteniltoja ei ole Hämeenlinnassa ollut enää pariin vuoteen. Asiaan on kuitenkin tulossa parannus ensi vuonna.

– Toiveissamme oli aloittaa gospelkahvila, mutta Poltinahon seurakuntatalon alakerran tilojen remonttihanke on toistaiseksi jäissä. Mutta jotain toimintaa niissä tiloissa aloitamme joka tapauksessa ensi vuonna, Marko Kylväjä lupaa. (HäSa)