Kanta-Häme

Ei hätähousujen hommaa

 

Jos joku kuvitteli, että nypläys on käsityömuotona aikansa elänyt, niin väärässäpä oli.
Periaatteet ovat toki vuosikausia säilyneet samana, mutta nyplätyn pitsin käyttötarkoitus on muuttunut ja uudistunut moneen otteeseen.
 
Ja jos Lammilla kokoontuvan Vanajaveden Opiston nypläyskurssin osallistujia on uskominen, niin vain mielikuvitus on rajoituksena sille, mitä nypläystyynyn päällä pystyy langoista loihtimaan.
 
– Ennen vanhaan tehtiin lähinnä pöytäliinoja reunapitsejä, sen jälkeen tulivat vähitellen kaulukset ja pöytäkoristeet – 80-luvun lopulla liivit, luettelee käsityönopettaja Helena Nokkonen.
 
Nyt nyplääjien käsissä syntyy päiväpeittoja, verhoja, tyynypäällisiä, tauluja, koruja, huiveja, hattuja, seinävaatteita – siis melkeinpä mitä vain. Uusin juttu on yhdistää pitsiä ja lasia. Markkinoilla on esimerkiksi lasilautasia, kulhoja ja korurasioita, joiden sisuksiin voi koristeeksi upottaa pitsikoristeen.
 
Niin, melkeinpä mitä vain. Harmittomalta kuulostavan harrastusmuodon ympärille saatiin taannoin synnytettyä hienoinen kohukin, kun orimattilalainen kuvataiteilija Marko Suomi keksi nyplätä pitsipeniksiä ja toi ne näytteille.

Virheitä ei suvaita

Harrastajaltaan nypläys vaatii järjestelmällisyyttä, kykyä hahmottaa geometrisiä kuvioita sekä taitoa ajatella aina muutama askel eteenpäin.
 
Virhe on nyplääjän pahin vastustaja, sellaisen tehtyään ei auta kuin peruuttaa ja tehdä uudestaan.
Aikaa vievää touhua nypläys toki on, sen harrastajat myöntävät. Kurssin alkuperäisjäsen, aina vuodesta 1979 saakka mukana ollut Irja Peippola muistelee nyplänneensä yllään olevaa pitsiliiviä yhden talven.
 
Riitta Boreliuksen nypläyslimpulla lepää noin 50 puista nypylää, joita oikeassa järjestyksessä siirtelemällä lanka lopulta muodostaa alla olevan mallin mukaisen pitsikuvion. Lanka on ohuen ohutta, tyynyllä muodostuva kuvio kuin herkkää ja haurasta seittiä.
 
Kuulostaa monimutkaiselta, mutta ei sitä välttämättä ole, lohduttaa opettaja Nokkonen. Nyplääjän nimittäin täytyy osata vain kolme peruslyöntiä eli siirtoa. Itse pitsi taas nyplätään pieni osio kerrallaan. Kuvioita on toki eritasoisia: helppoja, haastavia ja kerrassaan vaikeita.
 
– Mutta saa tästäkin välineurheilua, jos vain haluaa, naurahtaa Borelius ja innostuu esittelemään erikokoisia nuppineuloja ja pienen pientä sorkkarautaa.

Uudet ideat löytyvät näyttelyistä

Pitsinnypläys on sen verran suosittu harrastus, että Suomessa toimii useampi alan yhdistys. Ja kiitos aktiivisuuden, uusia nypläysmalleja ilmestyy harrastajien iloksi suhteellisen taajaan tahtiin.
Lammin nypläyskurssilaiset hyödyntävät useimmiten valmiita malleja, mutta niitä toki varioidaan melko ennakkoluulottomasti.
 
Muoti vaikuttaa nypläyksessäkin, ja innostavat uudet ideat leviävät harrastajien keskuudessa nopeaan tahtiin. Uusia tuulia kurssilaiset etsivät innokkaasti itsekin, yhdessä kierretään paljon alan näyttelyitä. (HäSa)
 
Vanajaveden Opiston Lammin nypläyskurssin näyttely Lammin kirjastossa 18.–22.2. Esillä myös posliinimaalauskurssin töitä.

Päivän lehti

2.4.2020