Kanta-Häme

Ei Mattia vaan Tapsaa ja Eikkaa

Vuonna 2006 Jani Hermansson oli painin Suomen mestari 60 kilon sarjassa ja vielä kuusi vuotta myöhemminkin pronssimitalisti.

Edustustrikoita hän on kuluttanut sekä EM- että MM-molskeilla.

Viitisen vuotta sitten Hermansson, 35, sysäsi urheilijan identiteetin sivuun ja hänestä sukeutui muusikko Hellä Hermanni.

Kitaroivaksi kummajaiseksi hän ei ole itseään koskaan painipiireissä tuntenut, mutta puolituttujen kohdalla roolin vaihto vaati pientä vakuuttelua.

– Vertailukohtia löytyy. Matti nykäsistä en sano mitään, mutta uskon, että kansa kaipaa tapsa rautavaaroja ja eino grönejä, Hermansson nauraa.

Vanhemman sukupolven urheilusankarit ovat Nykästä läheisempiä myös musiikillisesti. Jo kappaleiden nimet, kuten Kulkuri, Rakkauden myrkky ja Landella, paljastavat, että Hellä Hermanni on romantikko.

– Luon biiseille nahan omanlaisella tyylillä. Mun sointu- ja lyriikkamaailmassa on elokuvallista tunnelmaa.

Hermansson itse sanoo tekevänsä folk-iskelmää, mutta pari kuukautta sitten ilmestyneellä debyyttialbumilla Kesäyön asfaltti soi myös suomalaisuuskylvyssä käynyt bossanova, jazz ja reggae.

– Alkuvaiheessa meidän set up oli aika roots-reggaeta. Murros tapahtui kolme neljä vuotta sitten, kun aloimme soittaa urkuosuuksia haitarilla ja torvet korvasi viulu. Samalla musiikki muuttui aika biisivetoiseksi.

Bändi, jonka soittajisto on vuosien varrella vaihtunut melkoisesti, on tällä hetkellä 8-henkinen. Uskomatonta mutta totta, heistä viisi on koulutukseltaan sosionomeja.

– Se on sattumaa, ei tämä bändi vaadi tiettyä tutkintoa, Hermansson vakuuttaa.

Siitä huolimatta hän uskoo, että alan ihmiset ovat keskivertoa parempia kommunikoijia, mikä puolestaan edesauttaa bändidynamiikan toimivuutta.

Sävellysten ja sanoitusten suhteen hän on kuitenkin täysi diktaattori.

– Ehdottomasti! Bändissä pitää olla persoona, ja meillä se on Hellä Hermanni.

Kun Hermansson on saanut kappaleen rakennuspalikat mieleiseen asentoon, hän vie sen treeneihin. Tämän jälkeen vastuu on asiansa osaavilla soittajilla.

– Tekoprosessi on orgaaninen. Sitä vaalitaan ja kunnioitetaan.

Toinen perusperiaate, jota yhtyeessä ei kyseenalaisteta, on livenä soittamisen tärkeys.

Studiossa ei harrasteta turhanpäiväistä, teknistä kikkailua, ja keikoille lähdetään nauttimaan.

– Kun Amerikassa 50-luvulla vedettiin rock’n’rollia tai Jamaikalla 60-luvulla rocksteadya, siellä oli yksi mikki keskellä salia, ja sitten soitettiin. Sellaiseen mekin pyritään.

Jani Hermanssonin puheessa toistuvat ilmaisut, kuten ”pikkuhiljaa”, ”omalla painolla” ja ”panostaminen”. Jo bändin nimestä voi päätellä, ettei se suunnittele suurisuuntaista maailmanvalloitusta, vaan työkenttänä ovat kotimaan ”apajat”.

Koko Suomen kattavilla kiertueilla kokoonpano ei ole vielä käynyt, mutta tilanne muuttuu tänä keväänä, kun yhtye suuntaa muun muassa Ouluun, Raaheen, Kuopioon ja Lappeenrantaan.

– Tämä on tosi kiva vaihe, kun pääst��än keikoille. Kaikki soittajat tekevät tätä tosissaan, intohimosta, Hermansson innostuu.

Paikallisen korvaan kuulostaa hieman hassulta, kun hän luonnehtii Hämeenlinnan keikkapaikkaa legendaariseksi.

– Kaverit ovat kertoneet Suistosta. Siellä on kuulemma hemmetin hyvät soudit! HÄSA

KeikallaHellä Hermanni & Kylmät Väreet Suisto-klubilla ke 25.1. Keikalla myös Antti Autio.

Päivän lehti

25.11.2020

Fingerpori

comic