Kanta-Häme

Ei mikään totinen torvensoittaja

Miten kirjoittaa miehestä, jota ei voi lokeroida tai joka loikkii lokerosta toiseen ja kaataa matkalla parit raja-aidat? Huilisti-saksofonisti William Suvannetta naurattaa. Jatsista funkkiin ja soulista kevyeen klassiseen siirtyvä mies soittaa niin monessa yhtyeessä, ettei niistä jää mieleen kuin kourallinen.
 
– Minä kyllästyisin varmasti Stinginkin bändissä, jos minun pitäisi soittaa taustalla, Suvanne sanoo.
 
Suvanne on aina valmis yllättämään ja kokeilemaan uutta. Musiikkia pitää olla hauska tehdä. Ei siis ihme, että mies on välillä soittanut niin Hämeenlinnan teatterissa hobittina kuin Hauhon torilla performanssissakin.
 
William Suvanne ei halua suhtautua tekemisiinsä otsa rypyssä.
 
– Teen musiikkia vakavissani ja kunnianhimoisesti, mutta se on kuitenkin vain musiikkia, Suvanne huomauttaa.
 
 
Muusikon leipä on hajallaan maailmalla. Viime vuoden mieleenpainuvin keikka oli musisointi erään liikemiehen syntymäpäiväjuhlissa järjestettyjen golfkisojen ensimmäisellä reiällä.
 
Mieleen on jäänyt myös tanssija Tanja Kunnarin kanssa tehty yhteisesitys, jota esitettiin 15 kertaa Kanta-Hämeen eri puolilla.
 
– Oli ihan uskomatonta soittaa jossakin Hauhon torilla, kun toinen tanssii vieressä. Ensin torilla ei ollut ketään, mutta lopulta musiikki keräsi paikalle kummasti väkeä. En vieläkään tiedä, mistä ne ihmiset oikein paikalle kaivautuivat, William Suvanne nauraa.
 
William Suvanne ihmettelee itsekin suhdettaan Hämeenlinnaan. Hän sanoo soittaneensa kaupungissa viime vuosina todella paljon, vaikkei hänellä ole tänne mitään siteitä. Erityisen mieluisaa on ollut yhteistyö Hämeenlinnan teatterin kanssa, jota on toivon mukaan luvassa vielä lisää.
 
– Kaikki alkoi Hämeen Sanomien vappubooleilta vuonna 2007, kun minua pyydettiin soittamaan Antti Parangon ja Aleksi Aromaan kanssa. Soitamme edelleen paljon yhdessä, ja se on aina mahtavaa, William Suvanne sanoo.
 
 
 
William Suvanne kasvoi Imatran big band-festivaalin varjossa. Koulussa vilkas poika oli musiikkiluokalla ja kesät soitettiin kavereiden kanssa big band-leireillä.
 
– Ei minusta olisi varmasti koskaan tullut muusikkoa ilman big bandia ja siinä soittaneita kavereita. Se fiilis on jotakin aivan mahtavaa.
 
Nyt 34-vuotias kahden lapsen isä tekee vuosittain 130–150 keikkaa ja opettaa saksofonin soittoa kahdessakin eri musiikkiopistossa. Kolmas levy, The Tenor, ilmestyi viime viikolla. Levyn julkaisi oma levymerkki Groovy Records.
 
The Tenor on kertomus Las Vegasin pelipöytien ja kasinoiden maailmasta. Vaikka levyn musikki onkin valtaosaltaan Suvanteen itsensä säveltämää, ovat siihen vaikuttaneet kaikki levyllä soittavat muusikot. Kaikista kappaleista ei ole edes nuotteja.
 
– En pidä taustamuusikkona olemisesta. Olen ennen kaikkea solisti ja nautin esiintymisestä. Improvisointi on minun juttuni, Suvanne selittää.
 
 
 
Suvanteen keikoilla olleet tietävät, että kun mies oikein innostuu, ei häntä pitele mikään. Musiikki muuttuu hänen soittamanaan koko ajan. Suvanne itse kutsuu sitä musiikin evoluutioksi.
 
– Yhtään kappaletta ei voi esittää samalla tavalla kahta kertaa. Levyn musiikkikin tulee varmasti muuttumaan vielä matkan aikana todella paljon. The Tenor on taltioinut vain yhden hetken musiikin elämästä.
 
Suvanteelle soittaminen on hauskanpitoa.
 
– Minun musiikkini on helpommin lähestyttävää jatsia kuin moni muu tänä päivänä. Jatsiksi musiikkini on oikeaa bilemusiikkia ja sitäkin soitan pilke silmäkulmassa. (HäSa)
 
 
 
William Suvanne esiintyy keskiviikkona 5. helmikuuta olutravintola Birgerissä Hämeenlinnassa. Bändissä soittavat Suvanteen lisäksi Mikko Arlin (rummut), Mikael Jacobson (piano) sekä Tuure Koski (basso).

Päivän lehti

3.6.2020