Kanta-Häme

Ei niitä penaalin kaikkein terävimpiä kyniä

Forrest Gump juoksee pitkin Mattilan tilan pihaa laatikko päässään. Se on ahneuksissaan tyhjentänyt yöllä leipälaatikon ja tunkenut päänsä sen pohjan läpi.

No, Forrest on aina Forrest.

Jo pienenä orvoksi jäänyt eläin on ihmisten kasvattama, eikä se nyt täysikasvuisena osaa oikein päättää, onko se koira vai lammas.

– Vain lammas voi kasvattaa lampaan, lampuri Hertta Heinonen naurahtaa ja kiskoo laatikon lempeästi pois Forrestin päästä.

Villin lampaan tilalla eläintä arvostetaan sellaisena kuin se on. Täällä Forrest Gump voi olla oma omituinen itsensä.

Ei Otto-kissallekaan alettu syöttää mielialalääkettä, vaikka lääkäri käski. Sen vain annettiin elää tavallista kissan elämää ja tuossa tuo tepastelee huuliaan nuoleskellen.

On varhainen aamu Lammilla Villin lampaan tilalla.

Paimenkoirat tanssivat lampurin käskystä ainakin 60 aikuisen lampaan ja kymmenien karitsojen ympärillä. Topakan naisen ja koirien yhteistyö on saumatonta.

Hertta Heinosen mielestä eläimiä ei voi verrata ihmisiin, sillä se tekisi eläimille vääryyttä. Eläimet ovat suoria, rehellisiä ja rakkaudessaan vilpittömiä. Ihmiset ovat paljon monimutkaisempia.

– Paimenkoira on työkaverina älykäs ja sosiaalisesti lahjakas. Se voittaa kollegana professorit mennen tullen. Minun on helpompi ymmärtää eläimiä kuin ihmisiä.

Melkein kolmen maisterin papereilla lampuri tietää mitä puhuu. Hän teki kymmenen vuotta sekalaisia tehtäviä yliopistolla terveystiedon saralla. Sitten tuli mitta täyteen ja kaupunkilainen löysi internetistä sanan lampuri ja googlettamisen jälkeen hän innostui hakemaan koulutukseen.

Neljä vuotta Hertta Heinonen on pyörittänyt Villin lampaan tilaa. Ihan kaikkia mehuja ei naisesta ole vielä puristettu, vaikka oma rajallisuus onkin tullut jo vastaan. Loppuvuonna loukkaantunut olkapää muistuttaa välillä kivuliaasti olemassaolostaan.

– Haluaisin nyt yhdistää opettajan hommat tähän lampurin työhön.

Lammaskatras syöksyy villat hyllyen laitumen halki. Lampaat ovat syöneet maisemastaan niin komean, että silmä unohtuu sitä mittailemaan.

– Otan mukaan 20 kylmähermoisinta eläintä. Liian suuret muutokset stressaavat lampaita ja ne sairastuvat.

Tunnin päästä lampaiden pitäisi olla jo maisemoimassa Hämeen vanhan linnan vallihautaa, mutta mitä vain voi tapahtua. Niin kuin tietenkin tapahtuukin.

Hertta Heinosen tarkka silmä huomaa Korallin synnyttävän lampolan nurkassa.

– Elämä ja kuolema ovat täällä aina lähellä. Karitsoita syntyy vuosittain 100-150.

Kaverit suojelevat synnyttävää Korallia ihmisiltä.

– Lampailla on kummallinen telepaattinen yhteys. Kun karitsa kuolee, annan emän surra rauhassa. Kun se on aikansa surrut, hautaa se itse karitsan ruumiin olkiin. Sitten tulevat kaverit auttamaan ja eläimet seisovat pitkään päät yhdessä.

Vaikka lampola on täynnä eläimiä, ovat kaikki hipihiljaa synnytyksen ajan. On kuin eläimet pidättäisivät henkeään, sillä synnytys on vaikea.

Kunnon hörppy sokerivettä saa Korallin piristymään ja se saadaan erotettua muusta laumasta.

– Laitoin tänään töihin puhtaat vaatteet kun pitäisi päästä linnalle. Vain ripsiväri ja poskipuna puuttuvat, Hertta Heinonen nauraa maatessaan karsinan lattialla lampaan papanoiden keskellä.

Lampuri auttaa kolme karitsaa oljille ja kuivaa märät ja värisevät olennot. Ne näyttävät siltä, ettei niistä ole eläjiksi.

Koralli nuolee karitsat puhtaiksi. Jännitystä kestää hetken, mutta sitten lampolan täyttää maailman suloisin ääni: pieni hento määkäisy ja ternimaidon lutkutus.

Hertta Heinosta naurattaa, kun hän pyyhkii veren pois silmänkulmastaan. Se on kuitenkin pikkujuttu vastasyntyneiden karitsojen rinnalla. Eläin elää, ihminen ihmettelee.

Kaikki lampaat eivät ole samanarvoisia, vaan lauma muodostuu kaveripiireistä. Kaverit ovat aina keskenään, eikä muiden kanssa juuri seurustella.

– Lampaat ovat yksinkertaisia lauma- ja pakoeläimiä. Niiden pitäisi saada elää elämänsä ilman suuria muutoksia, sillä ne stressaavat helposti.

Lampuri ja lampaat ovat linnalla tänään poikkeuksellisesti vasta puoliltapäivin. Kun lampaat on saatu vallihaudan rinteille, on nälkäisellä naisella aikaa syödä. Tällä kertaa lautasella ei ole lammasta.

– Kyllä minä lammasta syön. Sehän on tosi hyvää lihaa.

Lampurin maailmassa ei ole tilaa herkistelylle, sillä lampailla pitää elää. Monet lampaat lampuri on auttanut itse maailmaan ja koirien tai oman perheen ruuaksi tulevat eläimet hän myös teurastaa ja hyvässä lykyssä vielä syökin.

Lampaat kiinnostavat turisteja. Lampuri sanoo linnalla sadatta kertaa, että lammas on tuotantoeläin, eikä lemmikki. Lammas on villi, eikä sitä paljon korvan takaa rapsutella. Ei, ei hän niitä harjaakaan.

Lampurin puhelin soi. Päiväkotiryhmä tulee tutustumaan lampaisiin. Kohta pitäisi tulla soitto Tampereelta jossa on lisää maisemointitöitä tarjolla.

Forrest Gump juoksee onnellisena Jeeppiä ja traileria vastaan. Tällä kertaa sillä ei ole laatikkoa tai edes ämpäriä päässään. Elämä jatkuu.