Kanta-Häme

Ei paras mahdollinen, mutta siedettävä

Nykyistä järjestelmää parempi, mutta ei paras mahdollinen. Näin kuvaavat professori Martti Kekomäki ja Etelä-Savon sairaanhoitopiirin johtajaylilääkäri Kati Myllymäki sote-uudistuksen tämänhetkistä olomuotoa.

Molemmat ovat myös sitä mieltä, että nyt päätös pitää tehdä.

He ovat olleet sekä taustavaikuttajina että mukana uudistusta vuosien varrella valmistelleissa työryhmissä. Molemmat olivat perjantaina puhumassa johtajaylilääkäri Markku Järvisen viimeisenä työpäivänä järjestetyssä seminaarissa.

– Pelasimme varman päälle. Valitsimme aiheeksi soten, koska se on aina ajankohtainen, Kanta-Hämeen sairaanhoitopiirin johtaja Jouko Isolauri vitsaili.

Big Brother tarvitaan

Ajankohtaisuus toteutui, sillä esimerkiksi Kekomäki kiirehti paikalle suoraan eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan kokouksesta.

Hän harmitteli sitä, ettei perustuslakivaliokunta voinut hyväksyä mallia, josta 8 puoluejohtajaa sopi vuosi sitten.

– Viisi sote-aluetta olisi tarvittu toiminnan ja palvelujen controllereiksi. Ne jätettiin pois ja palvelutuottajat valvovat itse itseään. Ellei sitten ole jokin elin, joka on vielä salaisuus.

Kati Myllymäki kiinnitti samaan huomiota ja kaipaili jonkinlaista kevyt-lääkintöhallitusta takaisin Big Brotherin rooliin.

Puhtaalta pöydältä

Kekomäen mukaan 19 kuntayhtymän mallissa on myös se vaara, että uudistuksesta tulee sairaanhoitopiirivetoinen.

– Jos se rakennetaan suoraan sairaanhoitopiirien päälle. Silloin erikoissairaanhoidon kustannukset saattavat nousta entisestään. Koko järjestelmä tulee rakentaa alusta pitäen uudelleen, ettei näin käy.

Lisäksi häntä huolestuttaa se, että todennäköisesti 19 sote-kuntayhtymällä on 19 tietojärjestelmää, jotka eivät keskustele keskenään.

Myös Kati Myllymäki haikaili Viron tai Tanskan selkeitä tietojärjestelmiä.

– Täällä vain firmat rahastavat.

Poliitikot päsmäröivät

Myllymäki kritisoi voimakkaasti sitä, että pitkin sote-valmistelua poliittinen tarkoituksenmukaisuus kävellyt asiantuntemuksen yli.

Hän pohti myös, että uudistuksen olisi ehkä voinut tehdä vaiheittain yhdistämällä ensin perusterveydenhuolto ja erikoissairaanhoito.

Myös Kekomäen tilastot osoittivat, että vain 15 prosenttia sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttäjistä on sosiaalipalveluiden asiakkaita.

Asiantuntijat Kekomäki ja Myllymäki ovat yksimielisiä myös siitä, mikä on kaikkein tärkeintä – yhteisöllisyys – vaikkapa kirjastokortti tai muut palvelut, jotka tuovat ihmiset yhteen. Se on parasta ennakoivaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa. (HäSa)