Eira Enkvist ei erottele työminäänsä ja taiteilijaminäänsä

Kuvataiteilija Eira Enkvist ei ole juuri nyt luovimmillaan. Tämä on hänelle vuodenaika, joka ei inspiroi asettumaan kameran taakse.

– Siksi tämä on hyvää aikaa editoimiseen, video- ja asetelmataidetta tekevä Enkvist sanoo.

Idearikkaiden kesäkuukausien jälkeen riittää työstettävää. Enkvistin taideprojekteissa iso osa ajasta kuluu editointiin. Se tarkoittaa tuntikausia tietokoneella istumista.

– Siinä missä kuvaaminen voi käydä muutamassa tunnissa tai päivässä, editointi voi viedä kuukausia. Välillä työn on annettava levätä.

 

Enkvist ei erota taiteilijaminää työminästään. Arkena hänen tittelinsä on lasten ja nuorten kulttuurikeskus Arxin koordinoiva taiteilija.

Työviikko pitää sisällään sekä toimistopäiviä että media- ja taidekasvatusta. Taideharrastus ihan lähellä -projektin tiimoilta Enkvist opettaa peruskoululaisia eri kouluilla ja harrastetiloissa Hämeenlinnassa ja Janakkalassa. Tavoitteena on tuoda taide lähelle kohderyhmää.

– Autan ja inspiroin lapsia ja nuoria tekemään videoita ja valokuvia. Haluan antaa heille mahdollisuuden toteuttaa itseään. Se on palkitsevaa.

Juuri mielenkiintoinen työtehtävä toi alun perin tamperelaisen Hämeenlinnaan marraskuussa 2017.

– Koen, että työ- ja taiteilijaminäni ovat yhtä, kun saan tehdä kulttuuria työkseni.

 

Kuvaamansa videot Enkvist jakaa kahteen kastiin.

Ensimmäisen edustajat perustuvat ihmisten autenttisiin haastatteluihin. Hän ei käsikirjoita ihmisten tarinoita, vaan on kiinnostunut siitä, mitä ihmiset ovat oikeasti nähneet ja kokeneet.

Toisissa videoissa keskiössä ovat luonto ja maalaukselliset maisemat. Teema voi olla vaikka unettomuus, kuten viime kesänä järven rannassa kuvatussa In the morning -videossa.

Yhteys luontoon vahvistui, kun Enkvist suoritti taiteen maisterin tutkintoaan Belgiassa. Gentin kaupungissa asuessaan hän ymmärsi, miten onnekkaita suomalaiset ovat metsien ja järvien läheisyydessä.

 

Samalla Belgian-reissulla uusiutui kuvataiteilijan identiteetti. Gentissä Enkvist huomasi ajattelevansa eri tavalla kuin paikalliset.

– Oma identiteettini koostuu taustastani. Olen kasvanut luonnon keskellä ja haluan keskittyä siihen.

Ensimmäinen Enkvistin videoteoksista valmistui maisteriopintojen päätteeksi vuonna 2012.

Kuvataiteilijan tutkintoa Suomessa tehdessään hän keskittyi vielä asetelmiin. Lopputyönään hän teki kuvanveistoasetelman vanhoista lastenvaatteista.

 

Enkvistin ajaa kuvaamaan idea, kuva tai tunne. Sitä on seurattava.

– Välillä minulta kysytään, miksi teen tätä kaikkea. Vastaus on sisäinen pakko. Ei ole muuta vaihtoehtoa.

Videokuvauksessa Enkvist arvostaa vanhaa tekniikkaa ja luonnollisia suodattimia. Toisaalta hän haluaa pysyä ajan tasalla valokuvauksen maailmassa.

– Hiukan itsekkäästi ostin poikaystävälleni dronen synttärilahjaksi, hän naurahtaa.

Tunnelma kuvaustilanteessa saattaa olla täysin toinen kuin hän ajatteli ennen kuvauksia. Siksi hän ei käsikirjoita videoita liikaa etukäteen.

– Hetki määrää. Myös omat intuitiot ja tunteet ovat tärkeitä. Muuten lopputulos on kauhean jäykkä. Olen kokeillut enemmän skriptattuakin, mutta se ei toiminut kohdallani.

Useimmilla videoilla hän on sekä kameran takana että edessä. Poikkeuksen tekevät vuodenaikoja kuvaavat videot, joilla mallina toimii Enkvistin sisko.

– Koska liikun useimmiten yksin kameran kanssa, joitain hetkiä ja kuvakulmia jää väkisin välistä.

Näyttelyitä Enkvist on järjestänyt esimerkiksi Venetsiassa ja Argentiinassa, mutta Suomessa hänen videoitaan ei ole nähty näyttelytiloissa vuosiin.

Syy on selvä. Sen lisäksi, että hän on halunnut keskittyä uuteen, apurahojen hakeminen näyttelytarkoituksiin on hankalaa, kun käy päivätöissä.

– Suomessa taiteilija maksaa näyttelyn pitämisestä. Esimerkiksi Belgiassa asetelma on toisinpäin.

Osa hänen videoistaan löytyy kotisivuilta osoitteesta www.eiraenkvist.com.

 

Tämänhetkistä arkeaan Enkvist kuvailee ekstremeksi. Päivät ja viikot venyvät pitkiksi, sillä hän suorittaa toista maisteritutkintoaan töiden ohessa.

– Joskus pidän ihan vapaapäivänkin.

Enkvist on kokeillut toisenlaistakin työrytmiä. Belgiassa asuessaan hän teki vuoroviikoin töitä Volvolla ja taiteilijana.

– Vuoroviikkorytmi antoi vapautta matkustaa, kuvata ja editoida. Olen huomannut, että motivaationi on kuitenkin parhaimmillaan, kun työskentelen kulttuurin parissa.

 

Jos työnteko ei edisty, Enkvist lähtee luontoon tai lenkille.

– Minusta luovuutta ei voi pakottaa. Joskus luovassa työssä auttaa eniten se, että laittaa työt hetkeksi sivuun ja on ajattelematta koko työtä aktiivisesti.

Hämeenlinnassa riittää lenkkimaastoja. Reilu vuosi sitten kaupunkiin muuttanut Enkvist on vaikuttunut myös kaupungin kauniista kuvauspaikoista.

– Asumme Käikälän puolella, josta on lyhyt matka sekä Katumajärvelle että Vanajaveden luokse. Metsää on raivattu, mutta sitäkin on.

 

Enkvist on hakenut inspiraatiota Belgiasta sekä taiteilijaresidensseistä Venäjältä ja Islannista. Erityisesti Gentin aktiivinen kulttuurielämä inspiroi häntä edelleen. Kotimaassa on kuitenkin hyvä.

– Suomalaiset tarvitsevat kulttuuria luonnon vastapainoksi. Kulttuuritarjontaan on mahdollista vaikuttaa – sitä voi luoda itse. _HÄSA