Kanta-Häme

Ekaluokkalaisella todettiin harvinainen veritauti – tuntemattoman kantasolut pelastivat

Kun Mika Rusanen tuli siihen ikään, jossa aloitetaan rymyleikit, hänen vanhempansa rupesivat ihmettelemään mustelmia pojan ihossa. Ne olivat kookkaita, ja niitä tuntui tulevan aivan kaikesta.

Hammaslääkärillä käydessä verenvuotoa ei tahdottu saada tyrehtymään millään.

Ensimmäisellä luokalla kouluterveydenhoitajan luona otettu verikoe käynnisti nopean ja pelottavan prosessin. Verikokeen tulokset katsonut lääkäri pyysi konsultaatiota Oulun yliopistollisesta sairaalasta. Sieltä soitettiin saman tien Rusasen äidille Kati Junnolle: nyt on tunti aikaa tulla.

Monien eri kokeiden jälkeen diagnoosiksi paljastui aplastinen anemia. Se on harvinainen sairaus, jossa luuydin tuottaa liian vähän verisoluja.

Alkuvaiheessa vain yhden solulajin, verihiutaleiden, määrä Rusasen veressä oli liian alhainen. Vuosien ajan hän kulki kotipaikkakunnaltaan Pulkkilasta kerran viikossa Oulussa, jossa hänen vereensä tankattiin verihiutaleita.

– Sen kanssa pystyi elämään. Mutta meille sanottiin kyllä, että lopun elämää näin ei voi mennä, Kati Junno kertoo.

Muutaman vuoden kuluttua myös punasolujen määrä romahti. Hemoglobiinin ollessa alimmillaan Mika Rusasen kunto oli varsin heikko.

– Kun vaikka kävelin huoneestani keittiöön, kerkesin hengästyä.

Siitä eteenpäin Rusanen sai viikoittain sekä verihiutaleita että punasoluja. Lääkärit alkoivat kuitenkin puhua myös ainoasta mahdollisesta parannuskeinosta, kantasolusiirrosta.

Syksyllä 2015 tuli odotettu puhelinsoitto: kantasolurekisteristä oli löytynyt sopiva luovuttaja.

Joulukuussa Rusanen otettiin sisään Lastenklinikalle Helsingin Meilahdessa. Seuraavat kaksi kuukautta hän vietti eristyksissä. Rusaselle annettiin ensin kahdeksan päivän ajan sytostaattihoitoa, jonka päätteeksi hän sai luovuttajalta kerättyjä kantasoluja.

Sitten alettiin odottaa tuloksia.

Veren kantasolujen siirrossa potilaan sairas verta muodostava kudos tuhotaan ja korvataan terveen luovuttajan veren kantasoluilla. Ne muodostavat tervettä verta tilalle.

Kantasoluhoidoilla voidaan auttaa etenkin niitä leukemiaan sairastuneita, joiden tautia ei ole saatu kuriin sytostaattihoidoilla.

– Erittäin korkean riskin leukemiassa ja uusineissa tapauksissa kantasoluhoito on potilaan viimeinen toivo, kertoo kantasolurekisterin ylilääkäri Matti Korhonen.

Luovuttajan sopivuuden ratkaisee kudostyyppi. Veren kantasoluja voidaan kerätä kahdella eri tavalla, joko verenkierrosta tai luuytimestä.

Verenkierrosta kerättäessä luovuttaja käy sairaalassa muutamana peräkkäisenä päivänä. Häntä ei nukuteta, eikä hänen tarvitse jäädä sairaalaan yöksi.

Luuytimestä kerättäessä luovuttaja nukutetaan. Hän viettää sairaalassa pari päivää.

– Moni on sanonut kokeneensa, että on ollut mukana jossain tosi hienossa, kun on saanut auttaa. Se on ilahduttavaa, koska luovuttaminen kuitenkin vaatii aikaa ja vaivaa, Korhonen sanoo.

Mika Rusanen on nyt 16-vuotias, ja kantasoluhoidosta on kulunut vuosi. Sen jälkeen hänen elämänpiirinsä on laajentunut vähitellen.

Kantasoluhoidon jälkeen keho on periaatteessa kuin vastasyntyneellä. Infektioriskin takia Rusasen täytyy edelleen vältellä suuria väkijoukkoja. Esimerkiksi elokuvissa voi käydä päivänäytöksessä, ruuhkaiseen ilta-aikaan ei.

Kantasoluhoitoon liittyvät rajoitukset ratkaisivat myös peruskoulun jälkeisen opiskelupaikan valinnan: Rusanen päätyi lukioon, koska autoalan koulutusta suuressa oppilaitoksessa pidettiin liian suurena riskinä.

Kantasoluhoidon jälkeen tilannetta seurataan viisi vuotta. Tällä hetkellä vaikuttaa kuitenkin siltä, että hoito on tehonnut hyvin. Rusasen veriarvot ovat erinomaiset, ja joulukuussa tehdyssä vuositarkastuksessa kaikki oli niin kuin pitääkin.

– Tunnen itseni paljon energisemmäksi. Armeijaa ajattelin ainakin kokeilla.

Luovuttaja ja saaja eivät saa tietää toistensa henkilöllisyyttä. Rusasen perhe tietää vain, että luovuttaja oli 21-vuotias amerikkalaismies. SPR:n kautta he pystyivät kuitenkin lähettämään tälle kiitoskirjeen.

– Luojan kiitos ihmiset liittyvät kantasolurekisteriin, Kati Junno sanoo.

– Olen työpaikalla sanonut nuorille miehille, että alkakaahan mennä sinne, tai minä vien teidät.

Kantasolurekisteriin kaivataan etenkin nuoria luovuttajia, sillä heiltä kerätyillä kantasoluilla saadaan parhaat tulokset.

Jotta mahdollisimman monelle potilaalle löydettäisiin sopiva luovuttaja, kantasolurekisteriin tarvitaan noin 4 000 uutta jäsentä vuodessa.

 

Päivän lehti

25.1.2020