Kanta-Häme

Cowgirl Virpi Jouttela chapseineen on harvinainen näky – Suomen hevostallit ovat erikoistuneet lännenratsastuksesta ravitalleihin

Hevosten toimenkuvat ovat monipuolistuneet. Enää ei puhuta vain ratsastuskouluista, raveista ja työhevosista, vaan Suomessa erikoistutaan muun muassa islanninhevosiin, maastovaelluksiin tai lännenratsastukseen, kuten Virpi Jouttela Launosten kartanossa.
Virpi Jouttela on käyttänyt hevosia karjanpaimennuksessa nyt seitsemän vuotta. Hänen karjansa on tottunut työtapaan. Kuva: Tomi Vesaharju
Virpi Jouttela on käyttänyt hevosia karjanpaimennuksessa nyt seitsemän vuotta. Hänen karjansa on tottunut työtapaan. Kuva: Tomi Vesaharju

– Nyt mennään! huutaa Virpi Jouttela hevosensa Kamun selästä.

Hän ratsastaa laitumen poikki karjalauman kärkeen, ja hänen tyttärensä Kati Jouttela ja sisarensa Outi Lyytikäinen hevosineen ohjaavat nautoja sivuilta. Tanner tömisee.

Tämä on varsin tavallinen näky Launosten kartanossa Lopella. Karjaa on liikuteltu hevosten avulla jo seitsemän vuotta. Kun toimitusjohtaja Virpi Jouttela aloitti kartanossa, hänellä oli ylämaankarjaa, muttei paimenhevosia. Karjalauman siirtäminen jalan esimerkiksi aitauksesta toiseen oli työlästä.

– Silloin mietin, että tämän voisi tehdä helpomminkin. Aloin verkostoitua, ja selvisi, että on muitakin hevosella paimentamisesta kiinnostuneita. Ruotsalainen alan guru Lulle Eriksson piti meille sitten ensimmäisen kurssin aiheesta, Jouttela kertoo.

– Mitä tahansa nykyään teenkin karjan kanssa, haen aina ensimmäisenä hevosen alleni. Hevosen kanssa pystyn ohjaamaan niin laumaa kuin yksittäistäkin nautaa.

Hevosen avulla karjaa voi liikutella sekä laumana että erotella joukosta yksittäisiä eläimiä. Kuva: Tomi Vesaharju
Hevosen avulla karjaa voi liikutella sekä laumana että erotella joukosta yksittäisiä eläimiä. Kuva: Tomi Vesaharju

Tallit erikoistuvat

Hevosilla on nyky-Suomessa useita erilaisia toimenkuvia. Pitkään hevoset voitiin jaotella akselilla ”ratsu–ravuri–työhevonen”. Tällä tarkoitettiin ratsastuskouluratsastamista, ravikilpailuja ja niitä harvoja suomenhevosia, joilla edelleen tai jälleen tehtiin metsä- tai peltotöitä.

Nykyään monet tallit ovat erikoistuneet. Perinteisten ratsastuskoulujen rinnalla toimii muun muassa islanninhevostalleja omine toimintakulttuureineen, maastovaellusten järjestäjiä ja talleja, jotka keskittyvät vaikkapa suomenhevosiin, norjalaisiin vuonohevosiin tai arabianhevosiin.

Tai lännenratsastukseen.

Ekaluokkalaisena Virpi Jouttela julisti aikovansa karjapaimeneksi, mutta päätyi liikennealalle, kunnes lapsuudenhaave hieman yllättäen toteutui. Ratsastavia karjapaimenia on Suomessa edelleen vain muutamia.

– Puhutaan todella vaativasta työstä, jossa pitää olla todella hyvinkoulutettuja hevosia. Muutamilla karjatilallisilla on kuitenkin harkinnassa paimenhevosen hankkiminen.

Moni jää koukkuun

Paimenhevosten myötä moni asia on muuttunut Launosten kartanossa. Ylämaankarja on vaihtunut sarvettomiin rotuihin, ja työkavereina on karjahevosiksi jalostettuja, yhdysvaltalaisia quarterhevosia.

– Näillä on luonnostaan paimenvietti. Kun se syttyy, hevoset tietävät itse, mitä pitää tehdä. Quarterit ovat lempeitä, uteliaita ja nopeita hevosia, joilla on hyvä työmoraali, Jouttela kuvailee.

Hevosten lännensatulat ja ratsastajien hapsulliset chapsit eli nahkaiset irtolahkeet eivät ole rekvisiittaa. Lännensatula on niin tukevaa tekoa, että sen nuppi kestää esimerkiksi taakkojen vetämisen. Cowboy-vaatteet puolestaan suojaavat niin sateelta kuin kolhuiltakin. Vahinkoja sattuu harvoin, sillä karja liikkuu hevosten imussa rauhallisesti.

Jouttela järjestää tilallaan karjanajokoulutuksia. Paimenhevosten kanssa kommunikoidaan hieman eri merkein kuin ratsastuskouluhevosten. Periaate on se, että hevosta ohjataan ennen kaikkea äänen ja vartalon painon avulla.

– Kun huomio on työnteossa eikä vain ratsastuksessa, painoavut menevät vaistomaisesti oikein. Moni jää koukkuun tähän ratsastustapaan.

Harvinainen varsa

Uusi avainsana hevosmaailmassa on elämyksellisyys. Launosissa järjestetään myös lännenratsastusvalmennusta ja elämysmatkailua.

Tämän vuoden varsa on Suomessa harvinainen azteca-risteytys. Kuva: Tomi Vesaharju
Tämän vuoden varsa on Suomessa harvinainen azteca-risteytys. Kuva: Tomi Vesaharju

– Tällä hetkellä on suurta kiinnostusta uuteen ja erilaiseen – joskin hevospaimennuksella on muualla pitkät perinteet. Etenkin moni keski-ikäinen on löytänyt tästä oman lajinsa. Tässä yhdistyvät huvittelu ja yhdessä tekeminen. Kilpailemaankin pääsee.

Uusin lajitulokas kartanossa on keskiaikainen ratsastaminen sotaharjoituksineen. Tässä lajissa opetellaan muun muassa käyttämään miekkaa, keihästä ja peistä laukassa.

Ritariratsastuksen siivellä Jouttela ja hänen tyttärensä Kati ja Henna ovat kiinnostuneet myös andalusianhevosista ja lusitanoista. Tallin uusin tulokas on Suomessa harvinainen azteca-varsa eli lusitanon ja quarterin risteytys.

Virpi Jouttela haaveili pikkutyttönä karjapaimenen ammatista, ja muutaman mutkan kautta haave toteutui. Kuva: Tomi Vesaharju
Virpi Jouttela haaveili pikkutyttönä karjapaimenen ammatista, ja muutaman mutkan kautta haave toteutui. Kuva: Tomi Vesaharju

Uusi ura hevoselämysten tuottajana

Hevosala on viime aikoina sirpaloitunut entistä pienempiin yksiköihin. Monet ovat perustaneet parin hevosen talleja kotiensa yhteyteen. Myös hevosalan ammatit muuttuvat. Yhä useammissa ammattiopistoissa järjestetään koulutusta.

– Ammattiopistoista valmistuu niin ravivalmentajia, kengittäjiä, hoitajia kuin hevosurheilumanagereitakin, listaa Satu Lindstedt, joka tunnetaan Hämeenlinnassa kulttuurituottajana.

Lindstedt toteutti pitkäaikaisen haaveensa ja lähti Ylä-Savon ammattiopistoon Kiuruvedelle opiskelemaan hevosavusteisten palvelujen tuottajaksi. Hän valmistuu tämän vuoden lopulla.

Hän haluaa tarjota erilaisia hevoselämyksiä ja stressinpurkua esimerkiksi hevosen käsittelemisen avulla.

– Hoitamalla hevosta voi huolehtia omasta hyvinvoinnistaan. Se ei ole pelkkää ratsastamista tai ajamista, vaan esimerkiksi luonto on tärkeä osa. Voin myös yhdistää tämän ja tuottajan työn osallistumalla tapahtumiin hevosen kanssa tai järjestämällä niitä itse.

Myös terveys- ja hyvinvointialat käyttävät yhä enemmän hevosia. Esimerkiksi vanhainkotivierailuille viedään etenkin minihevosia – jollainen Lindstedtilläkin nykyään on.

– Hevosalallakin voi ajatella laatikon ulkopuolelta. HÄSA

Lue lisää: Fifi on kuin hevonen pienoiskoossa – Minihevosesta on iloa koko perheelle