Kanta-Häme

Ekokemin vastustajat pelkäsivät supermyrkkyjä

– Ei ollut mukavaa esitellä ongelmajätelaitoksen pienoismallia yleisölle. Olin kesällä 1982 Erämessuilla osastollamme kertomassa laitoksesta ja valtaosa vastusti laitosta, ihmiset epäilivät ihan kaikkea, kuvaa Ekokemin liiketoiminnan kehitysjohtaja Vesa Soini laitoksen perustamisvaiheita.
 
Vesa Soini aloitti työt yhtiössä jo laitoksen rakentamisvaiheessa vuonna 1979 ja on osallistunut laitoksen muutoksiin ja kehittämiseen.
 
Ennakkoluulot olivat alkuun vahvoja ja epäluuloja lähes mahdoton hälventää asiatiedolla.
 
Ensimmäinen jätehuoltolaki oli vasta neljä vuotta vanha. Sana ongelmajäte oli otettu käyttöön vasta kymmenisen vuotta aiemmin.
 
Hävitys oli retuperällä
Ihmiset eivät tienneet, mitä ongelmajätteet olivat. Sana yhdistettiin teollisuuden vahvoihin kemiallisiin myrkkyihin. DDT:n, PCB:n ja dioksiinien myrkyllisyys tiedettiin, mutta arkisten tuotteiden sisältämien vaarallisten aineiden ongelmia ei.
 
– Esimerkiksi jäteöljyjä käytettiin yleisesti kasvihuoneiden lämmitykseen ymmärtämättä ympäristöön pääsevien raskasmetallien vaikutuksia ja määriä.
 
Ihmiset eivät tienneet edes pattereiden, akkujen, maaliliuottimien tai vaikka hiuslakkojen tai kynsilakkojen sisältävän aineita, joiden hävitys vaati ongelmajätelaitoksen.
 
Kolmekymmentä vuotta sitten käytössä oli runsaasti vaarallisia aineita ja yhdisteitä, jotka vuosien varrella on korvattu muilla. Esimerkiksi elohopeakuumemittarit ovat vaihtuneet turvallisempiin digitaalisiin.
 
Laitoskäynnit liennyttivät tunteita
– Kun laitoksen koekäyttö alkoi vuonna 1984, pystyimme ihan käytännössä esittelemään tänne tuotuja jätteitä ja niiden hävitystä. Silloin epäluulot alkoivat nopeasti haihtua ja hävityksen merkitys valjeta. Samalla usko laitoksen käytössä olevaan tiukkaan savukaasujen puhdistukseen ja päästöjen tarkkailuun kasvoi, Vesa Soini kertoo.
 
Ekokem jakoi alusta asti järjestelmällisesti tietoa ongelmajätteistä. Asiakkaat saivat ohjeita ongelmajätteiden tunnistamiseen, keräämiseen ja pakkaamiseen.
 
Laitos on myös puhdistanut mainettaan ja esitellyt toimintaansa avoimesti alusta lähtien. Joka vuosi laitos kutsuu asukkaita avointen ovien päivään. Päättäjistä, luonnonsuojeluyhdistyksen, omakotiyhdistysten ja terveysvalvonnan edustajista koottiin heti alkuun yhteistyöneuvottelukunta, joka toimii edelleen.
 
Pohjaveteen myrkkyä
– Vastustajien esittämistä riskeistä ja väitteistä on toteutunut vain yksi. Ekokemin laitosalueelta pääsi säiliön betonisesta suoja-altaasta haitallisia aineita pohjaveteen, kertoo Ekokemin nykyinen toimitusjohtaja Timo Piekkari.
 
Jälkityö eli pohjaveden varopumppaus ja pitoisuuksien tarkkailu jatkuu edelleen. Laitosalueen ulkopuolilla ei tänä päivänä ole havaittavissa liuotinaineiden kohonneita pitoisuuksia.
Laitoksen lupaehdot edellyttävät ympäristön tilan seurantaa, savukaasujen päästömittauksia sekä pohjavesien tarkkailua.
 
Laitoksen päästöjen aiheuttamia mahdollisia ympäristövaikutuksia on tarkkailtu alusta lähtien. Nykyisin näytteitä otetaan lähiympäristöstä esimerkiksi sammalesta ja jäkälästä.
 
Piekkari myöntää, että vuosikymmenten aikana laitoksen ympäristön tila on muuttunut neitseellisestä metsämaasta kaupunkimaiseksi teollisuusympäristöksi.
 
Alkuvuosina päästöistä ja luonnostakin löytyi elohopeapiikkejä, mutta kuumemittarien poistuttua elohopeasta on päästy eroon. Pari vuotta sitten Hatlamminsuon laitamilta löytyi kasveista kohonneita PCB-pitoisuuksia, joiden määrä taas viime tarkkailussa oli laskenut.
 
Työntekijöiden terveyttä seurataan
– Laitoksen suunnittelu- ja käynnistysvaiheessa Kansanterveyslaitos teki laajan väestön terveydentilan kartoituksen. Kun sen tulokset olivat puhtaita, jatkotutkimuksiin ei lähdetty, muistelee Vesa Soini.
 
Laitoksen oman työväen terveyden seuranta on ollut tiivistä, vaikka sitä on nyt jo harvennettu ja kohdennettu työtehtävien mukaan. Alkuun laboratorionäytteet otettiin kaikilta kahdesti vuodessa. Nyt laitosalueella työskenteleviltä näytteet otetaan kahden tai kolmen vuoden välein ja toimistoväeltä kerran viidessä vuodessa.
 
– Muutaman kerran on löydetty kohonnutta altistusta esimerkiksi PCB:lle ja arseenille. Muutamassa tapauksessa veren kohonnut pitoisuus on selittynyt tupakoinnilla. Arseenialtistunut taas siirrettiin toisiin työtehtäviin. Samalla tehostettiin arseenin kanssa työskentelevien työturvallisuutta, kertoo Timo Piekkari.
 
Syöpätilastoissa ei näy Riihimäen seudulla piikkejä.
 
Ennustukset ympäristö- ja terveyskatastrofeista on unohdettu. (HäSa)
 
 
 
Lue lisää Ekokemin taipaleesta Riihimäellä sunnuntain Hämeen Sanomista.

Päivän lehti

26.1.2020