Kanta-Häme

Eläimiä työssä, eläimiä vapaalla

Kun Satu Halonen pikkutyttönä istui mökkimatkoilla autossa, hän laski aina laitumella olevia lehmiä. Hän on ollut kiinnostunut eläimistä pienestä pitäen.

Olikin selvää, että hän halusi eläinlääkäriksi.

– Kakkosvaihtoehtona olisi sitten ollut jokin muu eläinammatti, hän sanoo.

Janakkalaan Halonen muutti vuonna 1993, jolloin hän osti maatilan Vähikkälästä.

Tilalla on perheen koti ja yksityinen pieneläinvastaanotto. Lisäksi on viisi hevosta, viisi ponia, koiria ja kaksi kissaa.

Halonen kasvattaa suursnautsereita, joita hänellä itsellään on kaksi. Lisäksi hänellä on hoitokoiria. Harrastuksena ovat muun muassa palveluskoirien koulutustoiminta ja hevosurheilu. Syntymäpäivänsäkin aikoihin hän osallistuu ratsastusleirille Espanjassa.

Hyvin eläinpainotteista elämää siis. Ja kotipainotteista myös.

Halonen tekee nykyään kunnaneläinlääkärin praktiikkaa puolipäiväisesti. Hän sanoo halunneensa aikaa nimenomaan perheelle ja kodille.

Aiemmin puolet hänen työajastaan meni hygieniavalvontaan, ja siitä hän on nyt ainakin toistaiseksi luopunut.

– Olen tyytyväinen tähän järjestelyyn. Aiempi viranhoito oli kuluttavaa.

Nyt kun uraa on takana yli kaksikymmentä vuotta, Halonen on edelleen tyytyväinen alanvalintaansa.

– Tosin eläinlääkärin työ on muuttunut ja muuttuu edelleen, mutta niinhän muuttuu koko yhteiskunta.

Suuri muutos on esimerkiksi se, että karjat ovat suurentuneet ja niitä on entistä harvemmassa.

– Tuotantoeläinten hoidossa on menty ennaltaehkäisyn suuntaan. Akuutit sairaanhoitokäynnit tiloille ovat sen takia vähentyneet, mikä on hyvä asia.

Tilakäyntejä on kuitenkin edelleen, mutta ne ovat ennaltaehkäiseviä, tietyn ohjelman mukaisia käyntejä. Eläinlääkäri rokottaa sikoja ja kartoittaa lehmien hedelmällisyyttä.

Vaikka Satu Halonen rakastaa eläimiä, hän ei pidä niitä inhimillisinä. Hänen mielestään muidenkaan ei kannattaisi niin tehdä.

– Eläin on tyytyväinen, kun sen kanssa touhutaan, hän sanoo. Muu hössötys on turhaa.

Monia eläimiä hemmotellaan esimerkiksi niin, että niitä syötetään liikaa. Nykyään monet hevosetkin ovat tämän takia liian lihavia. Halonen sanoo huomauttavansa kyllä liikaruokinnasta, mutta aina huomautukset eivät tehoa.

– Ihminen pyrkii hyvään, mutta aiheuttaa eläimelle pahaa.

Jotkut ihmiset haluavat muuttaa lemmikkinsä sellaiseksi, että se täyttäisi omistajiensa omia toiveita. Siinä ei aina ajatella eläimen omaa parasta.

– Jos haluaa näyttelykoiran, pitäisi valita näyttelykoiraksi sopiva rotu, eikä muuttaa käyttökoiraa näyttelykoiraksi.

Maailmalla lieveilmiöissä ollaan pitemmällä. City-ihminen voi pitää koiraa pilvenpiirtäjäasunnossa, josta sitä ei viedä ikinä ulos. Koirilla on siksi sisävessat.

Oma lukunsa on koirarotujen liikajalostaminen, joka aiheuttaa kärsimystä.

– Näiden ilmiöiden taustalla pyörii iso bisnes. Sille on eduksi, että ihmiset hankkivat eläimilleen kaikkea turhanpäiväistä. HäSa