Kanta-Häme

Eläkkeelle läpi Euroopan

”Itsensä rääkkääminen lisää luontoa ja antaa uskottavuutta”, totesi Antti Punkari blogissaan viime tammikuussa.

Eilen torstaina ”rääkki” loppui, kun koulutuskuntayhtymä Tavastian koulutusjohtajan tehtävästä eläkkeelle jäämistään pikku pyöräretkellä juhlistanut Punkari saapui takaisin kotiin yli 4000 kilometrin reissulta läpi Euroopan. Huhtikuun lopussa alkanut reissu käsitti noin 40 ajopäivää suurin piirtein sadan kilometrin mittaisilla päivätaipaleilla, yhden lepopäivän viikossa sekä runsaasti havaintoja tien päältä.

Punkarilla on pyöräilytaustaa – aiemmat reissut porukassa ovat olleet pisimmillään pari tuhatta kilometriä – joten matkasta ei muodostunut vielä tammikuussa arvellun kaltaista rääkkiä.

Rengasrikkoja matkalle osui vain yksi. Matkamittarinsa johdon Punkari katkaisi vahingossa Italiassa, mutta onnistui korjaamaan sen ilmastointiteipillä.

Euroopassa pyöräilijää kunnioitetaan

Reissulle valmistautuessaan Punkari pidättäytyi tekemästä kilometrintarkkaa reittisuunnitelmaa. Seuraavan etapin hän suunnitteli aina majapaikassa päivän polkemisesta palautuessaan.

Ensimmäiset tuhat kilometriä poljettuaan Punkari päätyi Sloveniaan. Tähän mennessä hän oli havainnut Euroopassa pyöräilyn olevan niin suuri laji, että autoilijat ottavat pientareen reunalla keikkuvan matkalaisen huomioon, toisin kuin Suomessa.

”Suomessa rekka ottaa vauhtia ylämäkeen ja jos siinä on pyöräilijä edessä, so what! Täällä rekka odottaa ylämäessäkin, jotta löytää turvallisen ohituspaikan antaen pyöräilijän mennä ensin. Sama pätee yleensä myös henkilöautoihin, pyöräilijälle annetaan etusija ja tilaa”, Punkari bloggasi.

Ljubljanan nurkilla Celje Petrovcen esikaupunkialueella Punkari kohtasi selvällä suomella tervehtineen nuoren miehen.

”Kylän pappi oli muun seurueen kanssa olusilla. Kaikki tulivat kyselemään, kun näkivät pyörässäni Suomen lipun. Sain moneen kertaan selvittää reittini, kannustusta ja ihmettelyä tuli. Yksi nuori mies tuli esittäytymään suomeksi. Kertoi pelanneensa koripalloa Äänekosken Huimassa.”

Puolassa Punkari päätyi televisiolähetykseen pysähdyttyään ihmettelemään paikallista häähulinaa.

– Siinä oli tien vieressä tarjoiluja, sulhanen kävi välillä hakemassa lisää kirkasta auton takarontista ja minä ajattelin ottaa valokuvan.

Jostain syystä juhlia kuvattiin televisioon, ja kameramies kiinnostui pyöräilytamineisiin sonnustautuneesta suomalaisesta.

– Kun pääsin sinä iltana hotellille, ihmiset tunnistivat ja alkoivat suurin piirtein pyytää nimikirjoituksia, Punkari nauraa.

Harhanavigointia Latviassa

Toukokuun lopussa Punkari ylitti kahdeksannen valtakunnanrajan reissunsa aikana pyörän rullatessa Latviaan. Siellä hän naputteli navigaattoriinsa väärän paikkakunnan, ja haksahti muutaman kymmenen kilometriä vinoon.

”Vähän ihmettelinkin ajaessa oliko tuulen suunta muuttunut, mutten kiinnittänyt siihen suurempaa huomiota. Tie oli ihan korpimaata eikä välillä ollut mitään paikkakuntia, mitkä olisivat herättäneet huomion. Olin Livanissa ja Rauli (Nummenmaa, joka liittyi seuraan Baltiassa) oli Vilanissa. Maantieteellinen ero oli noin 70 -80 km”, Punkari päivitti blogiinsa.

Takaisin oikealle baanalle löydettyään Punkari suuntasi kohti viimeistä ulkomaanetappia, Tallinnaa, sieltä ystävän luokse Kirkkonummelle ja lopulta kotiin.

Varsinkin alkumatkan muutenkin mäkisiä etappeja polkiessaan Punkari sai niskaansa tuulta, sadetta ja myrskyäkin, mutta Hämeenlinnan torille mies kurvasi hyvällä tuulella ja voimissaan.

– Sopivasti kuluivat molemmat, pyörä ja mies, mutta mitään pahempaa ei tapahtunut. Reissu oli oikein hyvä eläkkeellesiirtymisriitti.

Matkan perimmäisen tarkoituksen selvittämiseen Punkari siteeraa Albert Einsteinia.

– Elämä on kuin polkupyörällä ajamista. Jotta pysyisi tasapainossa, on pysyttävä liikkeessä. (HäSa)

Punkarin matkablogi osoitteessa http://fillarantti.wordpress.com/