Kanta-Häme Hämeenlinna

Elämää kahdessa mittakaavassa – Nukkekodit lumosivat Hanna Merosen

Hanna Meronen on tehnyt nukkekoteihinsa itse asukkaat, heidän vaatteensa ja tavaransa. Niska ja hartiat ovat välillä kovilla näprätessä. Kuva: Pekka Rautiainen
Hanna Meronen on tehnyt nukkekoteihinsa itse asukkaat, heidän vaatteensa ja tavaransa. Niska ja hartiat ovat välillä kovilla näprätessä. Kuva: Pekka Rautiainen

Hämeenlinnalainen Hanna Meronen saapuu haastateltavaksi mukanaan pieni pahvirasia.

Hän on luvannut tuoda mukanaan nukkekotiharrastukseen liittyvää rekvisiittaa, ja asiaa tuntematon saattaa luulla, ettei mukana ole paljon mitään.

Käsitys osoittautuu vääräksi, kun Meronen avaa laatikon kannen. Mukana on huovutettuja nukkekodin asukkaita, heidän vaatteitaan, huonekalujaan ja muita tarvikkeita pikkiriikkisestä, kirjotusta tyynystä alkaen.

Kaiken, mitä laatikossa on, Meronen on tehnyt itse. Hän on esimerkiksi neulonut hivenen ompelulankaa paksummalla konekirjontalangalla sukkahousuja, sukkia, neulemekkoja ja villatakkeja.

– Minä nautin nukkekotiharrastuksessa muun muassa siitä, että voi kokeilla ihan mitä tahansa käsityötekniikkaa, eikä se vaadi valtavia tiloja eikä materiaalihankintoja. Olen esimerkiksi polttanut minikokoista keramiikkaa mökkisaunan pesässä, hän sanoo.

Meronen myöntää, että niska ja hartiat ovat välillä kovilla, kun hän neuloo millin paksuisilla puikoilla sukkia hahmoilleen. Valmiin sukan terä on sentin mittainen, sen varsi samoin.

Nukkekodin asukkaan vaatteet on neulottu konekirjontalangasta ja ohuesta villalangasta. Punakirjava takki on virkattu silkkiompelulangasta. Kuva: Pekka Rautiainen
Nukkekodin asukkaan vaatteet on neulottu konekirjontalangasta ja ohuesta villalangasta. Kuva: Pekka Rautiainen

Tyttären nukkekodista se alkoi

Meronen kertoo olleensa aina kiinnostunut käsitöistä, ja teini-ikäisenä hän tehtaili muun muassa taidokkaita piparkakkutaloja. Nukkekoteihin hän hurahti varsinaisesti 2000-luvun alussa, kun hänen tyttärensä sai lahjaksi perinteisen Lundby-nukkekodin.

– Aloin tehdä sinne kaikkea kivaa, mutta aika pian tajusin, että minä tarvitsen oman nukkekodin. Sillä tavalla lapsi sai leikkiä omia leikkejään ja minä omiani, Meronen nauraa.

Hän teki ensimmäisen nukkekotinsa alusta alkaen itse vanerista, puurimoista ja paperimassasta. Paperimassaan sai upotettua tanssinopettajan opintoihin liittyviä papereita ja lapsen piirustuksia.

– Se oli ensimmäinen taloni, ja se on yhä kotini pienellä puolella.

Minikokoinen toinen todellisuus

Kun Meronen puhuu pienestä puolesta, hän ei tarkoita mitään tiettyä paikkaa, kuten vaikkapa työhuonetta. Sen sijaan hän kertoo elävänsä kahdessa todellisuudessa, normaalikokoisessa ja nukkekotimittakaavassa.

– Katselen esimerkiksi koko ajan rakennuksia ja etsin niistä ideoita nukkekoteja varten.

– Ja kun ulkoilutan kissaa, mikä on tavattoman tylsää puuhaa, pusikoissa alkaa kiinnittää huomiota ympäristöönsä eri tavalla. Sieltä löytyy kaikkea tosi pientä, joka sopii nukkekotiin, kuten ihan pieniä käpyjä tai puiden varisseita lehtiä.

Aikuisten nukkekotiharrastus virisi Merosen mukaan Englannissa 1980-luvulla. Buumi kääntyi siellä välillä laskuun, mutta on nyt taas nousussa.

Suomeen harrastus levisi 1990-luvulla ja on kasvattanut suosiotaan tasaisesti siitä alkaen.

Unelmia ja keräilyä

Nukkekotiharrastajilla on nykyisin aktiivisia ryhmiä netissä, esimerkiksi Facebookissa, ja niissä jaetaan kuvia ja vinkkejä. Myös alan messuja on useita vuodessa.

Meronen kertoo, että suomalaiset nukkekotiharrastajat ovat varsin heterogeenista porukkaa, eri ikäisiä ja eri puolilta maata.

Myös kiinnostuksen syyt vaihtelevat. Jotkut keräilevät, jotkut haluavat tehdä itse ja jotkut sekä että.

– Tiedän monia, jotka toteuttavat pienoiskoossa sellaisia sisustusunelmiaan, joita ei voi omassa kodissa tehdä. Yksi harrastaja esimerkiksi tekee todella upeaa 1700-luvun taloa huonekaluineen, Meronen kertoo.

Monet harrastavat myös vanhempia, 1950-luvun Lundby-nukkekoteja ja hankkivat niihin sen ajan kalusteita.

Hanna Meronen teki nukkekotikirjaansa varten viisi erilaista taloa. Edessä oleva talo on tehty puulaatikosta.
Hanna Meronen teki nukkekotikirjaansa varten viisi erilaista taloa. Edessä oleva talo on tehty puulaatikosta.

Pienoismalleista puuttuu lumo

Nukkekotiharrastusta on joskus verrattu pienoismallien rakentamiseen, mutta Merosen mielestä kyseessä on eri asia.

– Pienoismallit tehdään pikkutarkasti esikuviensa mukaan. Niistä puuttuu nukkekotien lumo, hän huudahtaa.

Harrastukseen liittyy esimerkiksi se, että nukkekodin ilme vaihtuu vuodenaikojen ja juhlapyhien mukaan. Vaihtuvia interiöörejä ja taloja valokuvataan ja kuvat jaetaan harrastusryhmiin.

Meroselle nukkekodit eivät ole enää “vain” harrastus, vaan niiden kautta on tullut myös työtilaisuuksia. Hän on kirjoittanut kaksi kirjaa ja kolmas on työn alla. Lisäksi hän toimii Nukkekotiyhdistyksen jäsenlehden päätoimittajana ja pitää nukkekotiaiheista blogia.

HÄSA

 

Hanna Meronen

Syntynyt Helsingissä, asunut eri puolilla maata.

Asuu Hämeenlinnan Kettumäessä, muutti kaupunkiin Kuopiosta.

Meronen on koulutukseltaan kulttuuriantropologi ja tanssinopettaja. Työskentelee tällä hetkellä varhaiskasvatuksen parissa.

Perheessä tytär.

Kirjoittanut kaksi nukkekotiaiheista kirjaa.

Tee itse nukketalo (2016) esittelee viisi erilaista taloa, jotka Meronen on rakentanut itse.

Pienen pieniä käsitöitä (2018) sisältää neule-, virkkaus- ja huovutusohjeita nukkekotimittakaavassa. Sille on tekeillä jatko-osa.

Meronen kirjoittaa Hanna ja Leijona -blogia, ja hänellä on samannimiset tilit Instagramissa ja Facebookissa.

Nukkekotiyhdistys

Yhdistyksen jäsenmäärä reilu tuhat.

Julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä, jonka päätoimittaja Meronen on.