Kanta-Häme

Elämästä voi tehdä helpompaa

– Voisiko ajatella jotenkin toisin? kysyy mentaalivalmentaja Anne Talvitie.

Hän panee karvamaton päälle lappuja, joissa kussakin lukee: mun täytyy, mun pitää, mulle on hyödyllistä, mä en voi, mä en saa.

Talvitien mukaan jokaisessa kohdassa mietitään ajatusleikkiä: mun täytyy lähteä lenkille, mun pitää lähteä lenkille ja niin edelleen, ja sitten katsotaan missä kohdassa fiilis muuttuu.

Harjoitusta tehdessä tunnetila muuttuu siinä vaiheessa, kun sanotaan ääneen: mun on hyödyllistä lähteä lenkille.

Hyvät tavat automaatiolle

Henkisestä valmennuksesta puhutaan enemmän kuin koskaan. Talvitie kuitenkin karsastaa termiä henkinen. Hänen mielestään kyse on enemmän maallisesta asiasta, jossa tuodaan näkyväksi omat valinnat tehdä ja suhtautua asioihin.

Kun ajatusmallit tulevat näkyväksi, helpottuu niiden muuttaminen. Usein tapa puhua ja suhtautua on ”automaatiolla”. Mun pitää, sun pitää… Se vain lipsahtaa suusta, vaikka asian voisi esittää muullakin tavalla.

– On oma valinta, miten asiat tekee. Hyvät tavat pitää vain saada automaatiolle, mutta sitä ennen pitää kyseenalaistaa toinen vaihtoehto toimia. Todiste hyvästä pitää saada.

Talvitien katse kääntyy vanhempiin ja valmentajiin. Ei riitä, että urheilijaa opetetaan ajattelemaan toisin. Kaikki lähtee valmentajista ja vanhemmista.

Kehut tekemiseen

Suhtautumisen muuttaminen on yksinkertaista, mutta toimii eri ihmisillä eri tavalla. Talvitie selittää, että asioita voi lähestyä monesta eri kulmasta.

– Pitää kokeilla ja katsoa.

Usein kaikki lähtee kuitenkin siitä, millainen oma kuva itsestä on.

Esimerkiksi endurokuski Masa Seistolalle toistettiin italialaisessa motocross-tallissa hänen ajavan aina 5–10 parhaan joukkoon. Niin Seistola tekikin, muttei parantanut tuloksiaan, vaikka harjoitustulokset olivat aina kärkiaikoja.

– Masan piti kyseenalaistaa, ettei hän olekaan 5–10 parhaan joukkoon ajava, vaan parempi. Hän vaihtoi lajia enduroon ja kisaa MM-kullasta.

Talvitie puhuu paljon siitä, että uskomme kaiken, mitä meille sanotaan. Se pitää kyseenalaistaa ja pilkkoa palasiksi. Joku arvio ei välttämättä tarkoita koko urheilu-uraa, vaan yhtä peliä tai suoritusta.

Pitäisikin kehua mieluummin tekemistä, eikä persoonaa, tyyliin: olit tosi hyvä tänään kiekon kanssa, eikä kylläpä olet hyvä pelaaja.

– Pienistä onnistumisista kasvaa itsetunto. Urheilijalle pitää olla mahdollista saavuttaa tavoitteet joka kerta.

Heinäntekojärjellä pärjää

Millaista henkinen valmennus on?

Talvitie antaa valmennettaville työkalut ja ohjeistaa tekemään konkreettisia harjoituksia. Niitä voi jatkaa kotona.

– Jokaisella on taidot tehdä näitä juttuja.

Talvitie sanoo, että on paljon urheilijoita, joilla ei ole elämässä mitään muuta kuin urheilu. Sama pätee esimerkiksi uratykkeihin.

– Ihminen kestää sellaista pari vuotta. Pitää katsoa, mitä muita rooleja elämässä on.

– Pitää olla heinäntekojärkeä eli sitä, että elämä on elämää: pitää syödä, nukkua, tavata ihmisiä. Sellaista tavallista ”äidinelämää”.

Talvitie ei millään tavalla kiistä, etteivätkö urheilijat saisi elää kurinalaista elämää. Se voi hyvinkin olla täyteläistä ja täyttä elämää, johon on itse tyytyväinen.

– Ongelma tulee esiin, jos ei ole mitään muita suunnitelmia elämässä. (HäSa)