Kanta-Häme

Eläviä luovuttajia tarvitaan kipeästi lisää

Elinluovuttajien määrän lisääminen vaatii lakimuutosta, jotta luovuttajana voi toimia muukin kuin lähiomainen.

Tälläkin hetkellä lähes 400 ihmistä odottaa siirtolistalla uutta munuaista. Se tarkoittaa jatkuvaa lähtövalmiudessa olemista, heikkenevää vointia ja pelkoa siitä, ettei toivottua puhelua koskaan tulekaan. Moni jonossa olevista on sidottu elämää ylläpitävään dialyysihoitoon.

Suomessa munuaissiirrettä joutuu odottamaan keskimäärin kaksi vuotta.

– Moni joutuu odottamaan sitäkin pidempään. Joka vuosi useita ihmisiä kuolee odottaessaan uutta munuaista, sanoo Munuais- ja maksaliiton toiminnanjohtaja Sari Högström.

 munuaissiirtoja tehtiin 245. Yli 90 prosenttia siirroista tehdään aivokuolleilta luovuttajilta saaduilla elimillä. Suurin eläviltä luovuttajilta tehtävien siirtojen määrää rajoittava tekijä on Suomen nykyinen lainsäädäntö, sillä kudoslain mukaan täysi-ikäinen henkilö voi luovuttaa elimen vain lähiomaisensa tai muun läheisensä sairauden hoitoa varten.

Lain tulkinnan mukaan lähiomaisia ovat aviopuoliso, lapsi, vanhempi ja sisarus. Muita läheisiä ovat esimerkiksi avopuoliso tai muu luovuttajan kanssa samassa taloudessa asuva henkilö. Tulkinta on rajannut ulkopuolelle esimerkiksi kaukaisemmat sukulaiset ja ystävät.

– Kudoslakiin pitäisi nopeasti saada sellainen muutos, että täysi-ikäinen henkilö voi luovuttaa elimen toisen henkilön sairauden hoitoa varten. Se lisäisi huomattavasti mahdollisuuksia saada siirteitä eläviltä luovuttajilta, sanoo Högström.

Suomi jää eläviltä luovuttajilta saatujen siirteiden määrän vertailussa lähes kaikista länsimaista. Elävältä luovuttajalta tehtyjä munuaissiirtoja on tehty vain 10–15 vuodessa. Maailmanlaajuisesti 40 prosenttia munuaissiirroista tehdään eläviltä luovuttajilta.

Toiveita tilanteen muuttumisesta on, sillä sosiaali- ja terveysministeriön asettama elinluovutustoiminnan neuvottelukunta tulee arvioimaan tarvetta kudoslain muuttamiseen.

– Tarvetta on, sanoo Högström. Hän uskoo, että lakia tullaan muuttamaan vielä tämän hallituskauden aikana.

Högströmin mukaan  tilanteeseen on saatava muutos jo pelkästään siksi, että suomalaiset ikääntyvät ja ikääntyvien munuaissairaiden määrä kasvaa tulevina vuosina.

Suomalaisten kansantauti diabetes johtaa vuosien kuluessa osalla ihmisistä munuaisten vajaatoimintaan, ja tämäkin lisää sairastuvien määrää. 

Munuaissairauksien taloudelliset vaikutukset yhteiskunnalle ovat Högströmin mukaan merkittäviä.

– Tutkimusten mukaan toimiva munuaissiirre säästää jo ensimmäisen vuoden kuluttua leikkauksesta yhteiskunnan varoja noin 40 000 euroa vuodessa verrattuna dialyysihoitoon. Koska nykyään munuaissiirteet toimivat keskimäärin noin 20 vuoden ajan, säästää yksi onnistunut munuaissiirto rahaa terveydenhuollolta satojatuhansia euroja. Lisäksi se parantaa siirron saaneen elämänlaatua ja eliniän ennustetta sekä mahdollistaa siirteen saaneen osallistumisen työelämään, muistuttaa Högström.

Terveeksi todetulle luovuttajalle leikkaukseen liittyvät riskit ovat hyvin pienet, ja toisen munuaisen poiston merkitys terveydelle on vähäinen. Högström korostaa, että elimen luovuttaminen on aina vapaaehtoista ja siitä on oikeus kieltäytyä missä tahansa vaiheessa.

Luovuttajalle tehdään aina tarkat lääketieteelliset tutkimukset, joissa varmistetaan, että henkilö on sopiva luovuttamaan munuaisen.

– Tutkimusten mukaan luovuttajat ovat luovutuksen jälkeen voineet hyvin ja he voivat elää täysin normaalia elämää. Elävältä luovuttajalta tehdyn munuaissiirron ennuste on parempi ja siirre toimii pidempään kuin aivokuolleelta luovuttajalta saatu siirre. Siirto myös voidaan tehdä suunnitellusti, mikä sekin on kaikkien etu, sanoo Högström. LM-HäSa

 

Lisää aiheesta lauantain Hämeen Sanomissa, jossa veljekset kertovat keskinäisestä elinluovutuksestaan.