Kanta-Häme

Elokuisessa Hääyössä menee naimisiin kymmenen pariskuntaa

Hääparit jäävät mieleen, vaikka olisi vihkinyt avioliittoon kymmeniä pareja, vakuuttaa pastori Minna Lappalainen.

– Jokainen toimitus on omanlaisensa samasta kaavasta huolimatta. Parin ääni tulee kuuluviin vihkipuheessa ja musiikkitoiveissa, hän sanoo.

Lappalainen aloitti työnsä Hämeenlinnan seurakunnassa vuonna 2011. Seitsemään virkavuoteen on mahtunut monenlaisia häitä, kuluvana kesänäkin jo useampia.

Yksi ikimuistoisimmista vihkitilaisuuksista järjestettiin Alajärven Kielorannassa. Aurinko porotti, ja pari sanoi tahdon ihan veden rajassa.

– Siinä olivat papinkin kenkien korot vedessä, hän myhäilee.

 

Kauniita ovat poikkeuksetta myös kirkkohäät.

– Se hetki, kun maailman kaunein morsian astelee käytävää pitkin alttarille ja sulhanen sekä koko kirkkoväki katsovat häntä… Vaikkei hääparia tunne henkilökohtaisesti, hetket ovat niin kauniita ja koskettavia, että välillä on otettava hetki ja kasattava itseänsä, ettei itkisi.

Tänä kesänä Lappalainen on virittäytynyt häätunnelmaan erityisesti, sillä hän on vastuussa Vanajan kirkossa elokuussa järjestettävästä Hääyöstä.

Yhden illan aikana vihitään useita pariskuntia. Neljä pappia tekee töitä kahdessa erässä: ensimmäiset kaksi alkuillan vuorossa ja jälkimmäiset kaksi loppuillan vuorossa. Papilta tilaisuus kysyy hyviä yöunia.

– Ettei kello 22.30 alkavassa tilaisuudessa haukottelisi jo, Lappalainen naurahtaa.

 

Vantaalta muualle Suomeen levinnyttä Hääyötä on vietetty Hämeenlinnan seurakunnassa jo monena vuonna. Lappalainen on ollut aiemmin mukana vihkipappina.

Viime vuonna keskustan pääkirkossa vihittiin kymmenen pariskuntaa. Kiinnostusta oli niin paljon, että vihkiaikoja piti jopa lisätä alun perin suunnitellusta.

Elokuun tapahtumaan on jo tehty ensimmäiset varaukset.

– Vihkivuorot ovat aina olleet täynnä.

 

Hääyö sopii Lappalaisen mielestä ihan kaikille naimisiinmenoa suunnittelevalle. Vihkitilaisuus itsessään ei välttämättä eroa Hääyössä mitenkään ”tavallisesta” vihkitilaisuudesta.

Pariskunnille konsepti on tehty mahdollisimman vaivattomaksi. Pappi on etukäteen yhteydessä hääpariin, ja silloin sovitaan tarkemmin yksityiskohdista.

Vihkikeskustelussa käydään läpi kahdenlaisia asioita: ensin käytännön seikkoja, sitten pariskunnan historiaa ja ajatuksia avioliitosta ja kirkosta. Pitkän liiton takuita tai elämänohjeita Lappalaisella ei ole tapana antaa.

– Usein toisen arvostus käy ilmi keskustelun lomassa.

 

Kirkko on avioliittokysymyksissä usein esillä negatiivisessa valossa. Kun puhe on ”kuka saa mennä naimisiin, kuka ei” -jaottelun sijaan Hääyöstä, jossa naimisiin menee jopa kymmenen pariskuntaa, Lappalainen on tyytyväinen.

– Kerrankin näkökulma on pelkästään hyvä ja iloinen, hän hymyilee.

Vaikka avioliiton rappiotila ja avioerotilastot ovat jatkuvasti otsikoissa, Lappalainen ei ajattele avioliiton muuttuneen.

– Ihmiset haluavat edelleen mennä naimisiin. Voi olla, että kuten monessa muussakin asiassa, järjestys on muuttunut siitä perinteisestä. Ehkä ensin rakennetaan talo ja hankitaan lapset, mutta naimisiin meno on edelleen monelle tärkeä asia.

Hääparien kanssa alas istuessaan Lappalainen ei koskaan havaitse pakkoa.

– Kyllä naimisiinmeno koetaan ihan oikeasti tärkeäksi.

 

Lappalainen itse näkee avioliiton tärkeänä instituutiona niin yhteiskunnallisesti, laillisesti kuin kirkon näkökulmasta.

– Mutta vaikka unohtaisi koko laillisuuspuolen ja keskittyisi ainoastaan kahteen ihmiseen, avioliitto on sitoutumisen merkki, eräänlainen henkinen turva ja rakkauden sopimus. Uskon, että se kantaa ja kannattelee elämässä.

Kokonaan oma kulmansa avioliittoon on usko.

– Minusta on hieno ajatella, että avioliitossa on jotain enemmän, mitä emme silmillä näe. Avioliitossa vihityt ja myöhemmin madollisesti koko perhe kulkevat korkeamman voiman varjeluksessa. Jumalan siunaus on ihana asia. HÄSA