Kanta-Häme

Enemmän kuin hoitaja

Aamuseitsemältä palvelutalo Koivukodossa sijaitsevassa kotihoitajien toimistossa on hoppu. Kuusi aamuvuorolaista käy läpi päivän asiakaskäyntilistoja. Viereisen varastohuoneen ovi on selällään auki, kun hoitajajoukko haalii kasaan työpäivän aikana tarvittavia hoitotarvikkeita.
 
Kotihoidon lähihoitaja Aila Rekola katsoo omaa listaansa läpi, taittaa sen taskuunsa ja ottaa kolme laukkua kantoon. Lista on kaikki kaikessa. Siinä lukee, missä pitää käydä ja mitä pitää tehdä.
 
– Taksi hakee ensimmäisen asiakkaan päivätoimintaan aamukahdeksalta, joten meidän pitää lähteä valmistelemaan hänet kyytiin. Pitää lähteä heti, Rekola toteaa.
 
Taskuun hän nappaa mukaan vielä ”päikkärin” eli päivystäjän puhelimen, joka kiertää vuoron perään hoitajilla.
 
– Tämä voi sekoittaa koko ohjelman, jos puhelin soi koko ajan.
 
Valkoinen Volkswagen Polo löytyy Koivukodon takapihalta. Rekola heittää laukut autoon, nousee ratin taakse ja saattaa kärryn liikkeelle.
 
Kotihoitajan päivä on alkanut.
 
Hoitovietti ohjaa
Auton nokka kääntyy kohti valtatie 12:ta. Reitti pyörii pitkälti Torvoilan, Alvettulan ja Hyömäen alueilla. Jo ensimmäinen siirtymä on liki 16 kilometriä.
 
Asiakaskäyntejä Rekolalla on tänään kahdeksan. Niillä kotihoitajilla, jotka pysyvät kirkonkylän alueella, käyntejä on enemmän.
 
Aamuvuorojen alut ovat kiireisiä. Moni asiakkaista odottaa nimenomaan aamuapua, ja avuntarve on tietysti monella samaan aikaan.
 
– Tämä on aika normaali aamuvuoro. Olisihan se hieman noloa, jos tulisimme yhdentoista aikaan keittämään aamupuuroa, Rekola sanoo.
 
Lähihoitajaksi Aila Rekola valmistui vuonna 1980. Terveydenhoito on napannut hänen työuransa lähes kokonaan, ja hän on tehnyt työtä lähes koko uransa ajan kotipitäjässään Hauholla.
 
– Siinä on etunsa ja haittansa, että asuu samalla paikkakunnalla kuin on työssä. Kun olin terveyskeskuksessa, ihmiset tulivat ruokakaupassa kyselemään reseptien uusimisesta, Rekola toteaa.
 
Auttajan herätys
Puoli kahdeksalta Rekola koputtaa punaisen puutalon oveen. Hiljaista. Hän kaivaa taskusta avaimen ja päästää itsensä taloon. Sisällä on vielä pimeää.
 
– No huomenta! Et ole vielä jalkeilla? Tänään olisi matka päivätoimintaan, taksi hakee kahdeksalta, Rekola sanoo Salme Tuurille.
 
Päivätoiminnassa asiakkaat osallistuvat muun muassa jumppaan Koivukodossa, mutta tänään Tuurin vointi ei anna myöten. Matka jää väliin, ja Rekola peruu taksin samalla, kun hän panee aamupuuron valmistumaan liedelle.
 
– Tiedä, mistä se johtuu, mutta tänään hieman heikottaa, Tuuri sanoo, kun hän istahtaa voisilmäisen puuroannoksen ääreen.
 
Aamupalan aikana vointi kohenee, ja Rekola ottaa Tuurilta verikokeen ennen kuin matka jatkuu. Suoni ei tahdo heti löytyä, mutta kärsivällisyys lopulta palkitaan. Pitkä neula löytää suonen, ja näytteet saadaan kerättyä muoviseen putkiloon.
 
– En pidä liian pitkistä neuloista. Pelkään, että neula työntyy kyynärpään läpi, miettii Rekola.
 
– Kunhan ei tule takapuolesta asti ulos, toteaa Tuuri ja nauraa.
 
Keskustelua olisi kiva jatkaa, mutta kello käy. Seuraavat vanhukset odottavat.
 
Vanhuspalvelulaki korostaa kotihoitoa
Kotihoidon virallinen tarina alkoi 2000-luvun alkupuolella, kun kunnat alkoivat yhdistää kotisairaanhoitopalvelun ja kotipalvelun. Aikaisemmin kotona saattoi käydä hoitaja ja apuri erikseen, mutta työt päätettiin yhdistää. Syntyi kotihoito: palvelu, jota asiakas saa omassa kodissaan.
 
Sama ihminen käytännössä antaa sekä hoitotyötä että tekee ruokaa, keittää kahvia ja katsoo, että ikääntyneellä asiakkaalla on kaikki niin kuin pitääkin.
 
Hauhon kotihoidon piirissä on noin 70 pitkäaikaista asiakasta.
 
Vuosi sitten astui voimaan uusi vanhuspalvelulaki, jonka avulla haluttiin turvata ikääntyneiden ihmisten palvelun saanti. Lain mukaan kuntien pitää tukea pitkäaikaista hoitoa tarvitsevien iäkkäiden mahdollisuutta saada palveluja tämän omassa luonnollisessa asuinympäristössä, ei pelkästään palvelutaloissa. Vanhuspalvelulaki käytännössä nosti kotihoidon kurssin kattoon.
 
Toimenkuva itsessään on sellainen, että hoitajan ja ystävän rooli menevät sekaisin.
 
Aila Rekola keskustelee jokaisen asiakkaansa kanssa tuttavallisesti, ja varsinainen hoitotyö, kuten pesut, vaipanvaihdot sekä ruoanlaitto, hoituu huomaamattomasti keskustelun lomassa.
 
Kaiken lisäksi Rekola on paljasjalkainen hauholainen, joten Hauhon iäkkään väestön kanssa riittää juteltavaa. Kaikki tuntevat vähintään Rekolan vanhemmat, ja tarinointi menee usein vanhoihin kertomuksiin.
 
– Erään muistisairaan asiakkaan luona saan joka päivä kertoa, että en asu Alvettulassa, vaikka isäni onkin täältä kotoisin.
 
Kotihoito on maksullinen palvelu, ja asiakkaita laskutetaan kuukausittaisen hoitomäärän mukaan. Jos vierailulla viipyy liian pitkään, asiakas joutuu maksamaan ylimääräistä.
 
Tavanomainen kotihoitokäynti kestää noin varttitunnista tuntiin riippuen hoitotarpeesta.
 
– Välillä käy sääliksi, että voi viettää vain tietyn määrän aikaa ihmisten luona. Hoitaja saattaa joillakin olla ainoa ihminen, joka vierailee päivän aikana, Rekola sanoo.
 
Kaikkeen on varauduttava
Maatilan päärakennuksen keittiössä Aila Rekola säikähtää.
 
Pentti Kokkala on tähän aikaan aina valveilla ja nauttimassa keittiössä kahvia. Nyt keittiö on koskematon, ei näy miestä tai kahvikuppia. Rutiineista poiketaan harvoin.
 
Huoli on tällä kertaa turha. Kokkala löytyy umpiunesta omasta sängystään.
 
– Oletko nukkunut koko yön näin hyvin ja tähän asti? Sehän on hyvä! Rekola iloitsee Kokkalan kanssa.
 
Aamukahvien lomassa mitataan verensokeri ja levitetään päivän sanomalehti, jonka Rekola kävi hakemassa muutamaa hetkeä aikaisemmin. Silloin, kun aikaa jää, Rekolalla on ollut tapana lukea Kokkalalle myös kirjaa hauholaisista sotilaista talvi- ja jatkosodassa.
 
– Kirjassa on paljon tuttuja tapahtumia, Kokkala paljastaa.
 
Matkan jatkuessa Rekola helpottuu. Työssä voi nimittäin kohdata järkyttäviä yllätyksiä, vaikka asiakkaiden luona käydään lähes päivittäin.
 
– Omalla kohdallani ei ole onneksi käynyt koskaan niin, että olisin löytänyt asiakasta kuolleena. Ei sitä koskaan tiedä.
 
Laadukas yksikkö
Viime vuonna Terveyden ja hyvinvoinnin laitos THL teki ministeriön pyynnöstä selvityksen, jossa kartoitettiin, kuinka hyvin kunnat ovat valmistautuneet uuden vanhuspalvelulain vaatimuksiin.
 
Kotihoitoyksiköiden esimiehet täyttivät lomakkeita ja kyselyjä hoitosuunnitelmista, ja hoitajien piti tehdä työaikaseurantaa.
 
– Yhden viikon ajalta kaikki tehtävät kirjattiin ylös kymmenen minuutin tarkkuudella, Rekola muistelee.
 
Alkukesästä hauholaiset saivat hyviä uutisia. Sosiaali- ja terveysministeriö palkitsi 15 työntekijän maaseutuyksikön valtakunnallisella Laatuteko iäkkäiden palveluissa -tunnustuksella. Ainoastaan Helsingin eteläinen kotihoito sai huomionosoituksen hauholaisten lisäksi.
 
Työ oli hoidettu ilmeisesti hyvin. Hauholla tosin oli etumatkaa muuhun Suomeen verrattuna. Kotipalvelu ja -sairaanhoito oli haja-asutusalueella yhdistetty hieman muuta Suomea aikaisemmin, joten Hauhon hoitotilanne miellytti ministeriötä.
 
– Palkinto tuli meille täytenä yllätyksenä! Saimme kuitenkin kaupungilta hopeanväriset kaulaketjut palkinnoiksi. Pakko sanoa, että palkinto tuo myös paineita, Rekola toteaa.
 
Hauhon kotihoidon esimies Virva Kartano on myös huomannut, että palkinto vaikutti työmotivaatioon.
 
– Moni on ollut todella iloinen, ja palkinto on tuonut lisätsemppiä työhön. Kaikkea voi aina tietysti tehdä paremmin, mutta tärkeää on keskittyä siihen aikaan, joka vietetään asiakkaan kanssa. Oli se kuinka lyhyt tahansa, Kartano sanoo.
 
Hoitovietti auttaa
Iltapäivän lähestyessä Rekolan työpäivä alkaa helpottaa.
 
Lounastauko tuli vietettyä erään vanhuksen luona, koska vanhus syö Rekolan mukaan paremmin silloin, kun tällä on seuraa.
 
Enää ovat jäljellä paperityöt. Asiakkaiden vointi ja hoitotoimenpiteet kirjataan koneelle jokaisen vierailun jälkeen.
 
Rekola on jokaisen päivän asiakkaan niin kutsuttu omahoitaja. Hänen vastuullaan on se, että hoitosuunnitelmaa päivitetään ja että asiakkaan mahdollisiin omaisiin ollaan yhteydessä silloin, kun on tarvis.
 
Päivä meni hänen mukaansa hyvin. Huomenna on taas uusi päivä.
 
– Pidän työstä todella paljon. Eiköhän jokaisella, joka alalla toimii, ole jonkinlainen hoitovietti. (HäSa)