Kanta-Häme

Enemmän kuin kaksi

Kautta historian eri kulttuureissa on ollut esimerkkejä useammasta kuin kahdesta eri sukupuolesta. Vähitellen myös nykyinen länsimainen maailma on alkanut ottaa vakavasti yksilöiden oikeuden olla muutakin kuin yksiselitteisesti mies tai nainen.

Kolmikymppinen Hämeenlinnassa asuva Kuura tajusi olevansa muunsukupuolinen viitisen vuotta sitten.

”Tiesin jo koulussa, että olin jollain tavalla erilainen kuin muut. En vain tiennyt miksi. En ymmärtänyt, miksi jotkut pojat ja tytöt tekivät erilaisia asioita ja käyttäytyivät tietyllä tavalla. En tuntenut kuuluvani kumpaankaan porukkaan.

En ole kasvanut aikuiseksi helpoimman kautta, mutta siitä on selvitty. Viitisen vuotta sitten heräsin feministisesti ja aloin ottaa enemmän selvää asioista. Sain tietää, että on olemassa muutakin kuin nais- ja miessukupuoli. Tavallaan rankoista kasvuvuosista oli hyötyä. Koska olin tehnyt identiteettini kanssa paljon töitä jo aiemmin, ei muunsukupuolisuus ollut minulle kriisi.

En ole nainen enkä mies. Tunnistan itsessäni paljon sukupuolettomuutta, mutta pidän muunsukupuolisuuden antamasta väljyydestä. 

Seksuaalisuutta ei ole sidottu sukupuoleen. Olen panseksuaali eli kiinnostun ihmisestä tämän sukupuolesta riippumatta.

Ystäväpiirini koostuu lähes täysin samalla tavalla ajattelevista ja sukupuoleltaan ja seksuaalisuudeltaan vähemmistöasemassa olevista ihmisistä, joten heille muunsukupuolisuuteni ei ole ongelma.

Yleensä en kuitenkaan erikseen kerro ihmisille sukupuolestani, mutta vastaan kyllä kysyttäessä. En ole koskaan ollut oma-aloitteisesti kaapissa, mutta muut ihmiset voivat luoda kaapin omilla oletuksillaan.

Olen kohdannut ennakkoluuloja etenkin terveydenhuollossa. 

Esimerkiksi lääkäri on todennut minulle sukupuoltaan korjanneiden ja sukupuoli-identiteetiltään ristiriitaisten ihmisten olevan samalla tavalla vaillinaisia kuin vielä koteloituneen perhosen. He voivat olla kokonaisia vasta, kun tajuavat palata takaisin syntymässä oletettuun sukupuoleensa. 

Sukupuoleni ei ole minulle herkkä asia, ja olen sinut itseni kanssa, mutta se oli aivan kamalasti sanottu. Terveydenhuollossa yleensäkin tietämys sukupuolen moninaisuudesta on mitätön. Olen itse tuleva hyvinvointialan ammattilainen, ja tämä on mielestäni asia, joka pitäisi olla pakollisena osana alan koulutusta.

Minua harmittaa, että etenkin vanhemmuudessa sukupuolen moninaisuutta ei usein tunnisteta. 

Suomen kielessä on sanat vain äidille ja isälle, mutta itse en ole kumpikaan. Synnytysvalmennuksessa kehotettiin ammentamaan voimaa naiseudestaan, mikä tuntui minusta täysin vieraalta. Jotkut muunsukupuoliset vanhemmat kutsuvat itseään äisäksi. Itse olen lapsilleni hempi, joka on vasta keksitty sana muunsukupuoliselle vanhemmalle.

Vaihdoin nimeni suhteellisen vasta sukupuolettomammaksi. Jos olisi mahdollista, vaihtaisin myös passiini sukupuoleksi muun tai poistaisin maininnan sukupuolesta kokonaan. 

Tällä hetkellä en kuitenkaan halua hormonihoitoja esimerkiksi kuukautisteni poistamiseksi, koska toivon saavani tulevaisuudessa vielä lisää lapsia. En näe mitään ristiriitaa muunsukupuolisuuden ja lasten haluamisen välillä. Kyllähän myös miehet ja naiset voivat haluta lapsia.” 

Päivän lehti

20.1.2020