fbpx
Kanta-Häme

Ennätyskanta voi lisätä kolareja

Valkohäntäpeurakanta on Suomen Riistakeskuksen Etelä-Hämeen alueella tänä vuonna suurimmillaan.

Metsästysseurojen ja -seurueiden viime talven kanta-arvio oli noin 7 300 yksilöä, kun viisi vuotta sitten arvio oli 4 650. Selvää nousua on tapahtunut etenkin kahden viime vuoden aikana.

– Parin, kolmen aiemman vuoden ajan valkohäntäpeuroja metsästettiin hiukan vähemmän, koska ilveksetkin tappoivat niitä melkoisia määriä, kuten tekevät edelleen, kertoo Etelä-Hämeen riistapäällikkö Jyri Rauhala.

Kannan kasvu on lisännyt myös peurakolareiden määrää. Viime vuonna niitä sattui Etelä-Hämeessä noin 550.

Peurakannan ollessa nykyistä alhaisempi myös peurakolareiden määrä oli vähäisempi: noin 300–400 vuodessa.

Suomen Riistakeskus haluaa jämäkällä ohjeistuksella tarttua ennaltaehkäisevästi epäsuotuisaan kolarikehitykseen etenkin siellä, missä kannat ovat suurimmillaan.

– Suosittelemme nopeaa metsästyksen aloitusta heti ensi lauantaista lähtien vilkkaasti liikennöityjen teiden vaikutuspiirissä varsinkin niillä alueilla, joissa kolareita sattuu paljon, Jyri Rauhala kertoo.

Kannan tiheyttä olisi vähennettävä mahdollisimman nopeasti ennen loppusyksyistä kolarihuippua.

Samalla on lisätty pyyntilupien määrää.

Tälle pyyntikaudelle (26.9.2015–31.1.2016) Etelä-Hämeeseen on myönnetty runsaat 3 800 lupaa, missä on lisäystä noin 19 prosenttia viime vuoteen.

Yhdellä pyyntiluvalla saa ampua yhden aikuisen valkohäntäpeuran tai kaksi vasaa. Kaadettujen yksilöiden määrän Jyri Rauhala arvelee olevan 4 000–5 000 riippuen pyyntilupien käyttöasteesta.

Valtakunnallisesti pyyntilupia on myönnetty 28 500, mikä on noin 13 prosenttia enemmän kuin viime vuonna.

Jyri Rauhalan mukaan tähtäimeen eivät ole joutumassa pelkästään naaraat, vaikka kannan kasvua halutaankin nyt hillitä.

– Perusohje on, että noin puolet ammutuista on vasoja ja puolet aikuisia, joista noin puolet pukkeja ja puolet naaraita. Aikuisten yksilöiden metsästäminen on aina ollut jonkin verran pukkivoittoista. Vasojen määrä kaadoista on Etelä-Hämeessä ollut 55–60 prosenttia.

Suomessa yleistyneet leudot talvet ovat omiaan vaikeuttamaan vahtimis- eli kyttäämismetsästystä, etenkin jos lumentulo viivästyy kovin paljon. Se vaikuttaa näkyvyyttä heikentävästi, mutta ajavien koirien työ helpottuu. Suuri osa yksilöistä ammutaan vahtimismetsästyksellä.

Valtaosa Etelä-Hämeen arvioidusta 7 300 yksilöstä liikkuu Kanta-Hämeessä.

Tihein valkohäntäpeurakannan alue on lounaisnurkka, eli Urjalan sekä Jokioisten, Ypäjän ja Humppilan alueet. Kannan tiheys saattaa olla parikymmenkertainen verrattuna Päijät-Hämeen tilanteeseen.

– Forssa-Tammelan riistanhoitoyhdistyksen alueella on suuria paikallisia eroja. Paikoitellen yksilöitä on hyvinkin tiheässä, mutta sitten on taas harvempia kantoja, Rauhala kuvailee.

Hämeenlinnan lähiympäristössä valkohäntäpeurakannan painopiste on aiemmin ollut Hattulan-Kalvolan riistanhoitoyhdistyksen alueella, mutta nyt se on siirtynyt pohjois-eteläsuunnassa Lopen suuntaan. HÄSA

 

Menot