Kanta-Häme Hämeenlinna

Ennen vainajat haudattiin kirkon lattian alle, paitsi rikolliset

Janakkalan hautausmaa kätkee uumeniinsa tuhansia elämäntarinoita.
Janakkalan seurakunnan entiselle kirkkoherralle Timo Komulaiselle hautausmaa on tärkeä paikka, jossa hän vierailee säännöllisesti. Taustalla kivääritehtailija Hugo Standertskjöldin hauta. Kuva: Sara Aaltio
Janakkalan seurakunnan entiselle kirkkoherralle Timo Komulaiselle hautausmaa on tärkeä paikka, jossa hän vierailee säännöllisesti. Taustalla kivääritehtailija Hugo Standertskjöldin hauta. Kuva: Sara Aaltio

Kävelykierros Janakkalan hautausmaalla entisen kirkkoherran Timo Komulaisen kanssa on kuin sukeltaisi paikallishistorian aaltojen vietäväksi.

Yhtäkkiä harmaat hautakivet muuttuvat värikkäiksi tarinoiksi entisaikojen vaikuttajista.

– Toisaalta kaikki me päädymme tänne. Rikkaat ja köyhät – maaksi me kaikki muutumme. Siinä ajatuksessa on jotain hyvin lohdullista, Komulainen pohtii elämän kiertokulkua.

Komulainen käy usein kauniiksi arvioimallaan hautausmaalla kävelemässä.

– Kauneudella on oma arvonsa. On tärkeää, että ihmisten viimeinen leposija on kaunis.

Luita lattian alta

Vuoteen 1780 asti vainajat haudattiin Janakkalan kirkon puulattian alle. 1990-luvun alussa toteutetun remontin yhteydessä lattian alta löytyi vielä vainajien luita.

1700-luvulla kaikki eivät kuitenkaan päässeet kirkonlattian alle, vaan rikolliset haudattiin kirkon ulkopuolelle.

– Se oli suuri häpeä ettei haudattu kirkon alle, Timo Komulainen kertoo.

Janakkalan hautausmaan vanhin osa on kirkon eteläpuolella. Luonnollisesti hautausmaan vanhin hauta löytyy myös tästä museoidusta osasta.

Maaherra Johan Munckin hauta on vuodelta 1817.

Kolmen viimeisen vuoden ajan Munck isännöi Hyvikkälän kartanoa.

 

Lue myös hautausmaalla-sarjan toinen osa.

 

Miksi haudat aidattiin?

Hugo Standertskjöldin hauta herättää eniten huomiota komeudellaan. Jyhkeän kivipaaden edessä on marmoriset uurnat ja kokonaisuutta kiertää metallinen aita.

Harvempi tietää, miksi jotkut vanhemmat haudat on aidattu metallisilla aidoilla. Tapa juontaa juurensa 1800-luvun alkuvuosiin.

– Tuolloin suntiolla oli oikeus laiduntaa lehmiä tai lampaita hautausmaalla. Ne omaiset, jotka halusivat, etteivät eläimet kulkeneet haudalla, aitasivat sen puisilla tai metallisilla aidoilla, Timo Komulainen kertoo tavasta, joka jäi laiduntamisaikojen jälkeenkin.

Myös hautojen reunakivikulttuuri sai alkunsa tuolloin, kun aitauksia varten rakennettiin kiviset sokkelit. Reunakiviä rakennetaan yhä edelleen, vaikka hautojen aitaus on nykyisin harvinaisempaa.

Hugo Standertskjöldin nimi on tuttu hämeenlinnalaisille, sillä hän perusti Aulangon puiston. Hän vaurastui myymällä kiväärejä Venäjän tsaarin armeijalle.

Komulainen kertoo kivääritehtailijan ymmärtäneen tarjouskilpailun tiimellyksessä, että toiset valmistajat olivat lahjoneet asiakasta.

Nokkela tehtailija tajusi hetkensä koittaneen, kun eri valmistajien kiväärejä testattiin ampumaradalla.

– Standertskjöld lahjoi oikeat henkilöt, kun hän maksoi ampumataulujen tarkastajille ja sai sopimuksen.

Emännöitsijä Ida Jokisen puinen risti pystytettiin lähes sata vuotta sitten. Kuva: Sara Aaltio
Emännöitsijä Ida Jokisen puinen risti pystytettiin lähes sata vuotta sitten. Kuva: Sara Aaltio

Pysäyttäviä hautoja

Timo Komulainen pysähtyy puisen, hyvin pelkistetyn ristin eteen.

1920-luvulta peräisin oleva puuristi kuuluu emännöitsijä Ida Jokiselle.

– Tämä puhuttelee minua mahdottoman paljon, Komulainen miettii, ja jatkaa, että talon isäntäväki järjesti hautajaiset ja valitsi ristin pidetylle emännöitsijälleen.

– Tämä kertoo minulle ennen kaikkea välittämisestä.

Myös Thesleffien pariskunnan hauta pysäyttää Komulaisen.

Tämä hyvin tavanomainen hauta kuvastaa sotaa ja sitä, miten se muuttaa ihmisten elämän täydellisesti.

Nikolai ja Agnes Thesleff omistivat Kannaksella valtavan Kavantsaaren kartanon. Sota ajoi heidät pois kodistaan ja he asettuivat pienelle tilalle Rehakkaan, jossa he elivät hyvin vaatimatonta elämää.

Janakkalan hautausmaan eteläpuoli on vanhinta osaa, joka on museoitu. Kuva: Sara Aaltio
Janakkalan hautausmaan eteläpuoli on vanhinta osaa, joka on museoitu. Kuva: Sara Aaltio

Tie sodasta musiikkiin

Sota muutti myös Anders Skrufin elämän vuonna 1854.

Vasta parikymppinen pienen torpan poika joutui keskelle Oolannin sotaa, jossa hänet vangittiin englantilaisten toimesta.

Sotavankikuukausina Skruf alkoi musisoimaan muiden suomalaisten vankien kanssa ja tämä saatteli hänet musiikin maailmaan. Hän päätyi myöhemmin Janakkalaan lukkariksi.

Hänen jälkeläisellään Jorma Kiertosella oli tärkeä rooli siinä, miltä Janakkalan hautausmaa näyttää.

Vuosikymmenten ajan puutarhuri Kiertonen vaali hautausmaata kuin omaa silmäteräänsä. HÄSA

Janakkalan hautausmaa

Hautausmaa on otettu käyttöön 1700-luvun lopussa.

Ennen tätä vainajat haudattiin kirkon lattian alle.

Hautausmaan vanhin osa on museoitu eli eteläpuolelle ei enää haudata kuin sukuhautoihin.

Janakkalan hautausmaalla on noin 5000 hautaa.

Muun muassa Hugo Standertskjöldin, Ossian ja Victorine Nordenswanin, Kustaa Sipilän ja Kaarlo Kerkkosen haudat.