Kanta-Häme

Ensi kesänä muotiväri pelloilla on sininen

Valkeille, muovisille säilörehupaaleille on ihmisten suussa muotoutunut monta nimitystä: dinosauruksen muna, alienin muna ja jättiläisen vaahtokarkki muutamana esimerkkinä. Mutta tiedätkö, miten ja miksi nuo valkeat pompulat ilmestyvät pelloille? Entä miksi toisinaan seassa on myös muita kuin valkoisia paaleja? 

Muovi suojaa heinää kosteudelta ja liian nopealta kuivumiselta. Tiivis kalvo myös estää hapen pääsyn paalin sisään, jolloin pilaajabakteerit eivät pääse kasvamaan ja huonontamaan rehun ravintoarvoa.

Ensi kesänä ja sitä seuraavana syksynä pelloilla voi nähdä sinisiä paaleja sekä sinisistä ja valkoisista paaleista muodostettuja siniristilippuja. 

Sinisiin paaleihin liittyy ensi vuonna kaksi hyväntekeväisyyskampanjaa. Raisioagron kampanja kerää varoja eturauhassyövälle.

Toinen sinivalkoinen kampanja on Rani Plastin 100 vuotta – sata senttiä. Jokaisesta sinivalkoisesta rullasta menee euro Mannerheimin lastensuojeluliitolle.

Heinäkiristekalvon matka alkaa usein Teerijärveltä Rani Plastin tehtaalta, jossa valmistetaan suurin osa Suomessa käytettävistä säilörehun kääreistä.

Teräsrakenteet nousevat viidenkymmenen metrin korkeuteen tehdashallissa lieriömäisenä muodostelmana. Maailman suurin puhallusperiaatteella toimiva 7-kerroskalvonvalmistuslinja on Rani Plastin Teerijärven tehtaan tuorein ylpeys, joka otetaan pian käyttöön.

Katolta näkymä on vielä viisi metriä korkeampi kuin sisältä. Tehtaan pihamaalla on muovikäärepakkauksia vieri vieressä. Näky muistuttaa sopivasti pyöröpaalirivejä pellolla. Sinnehän ne päätyvätkin.

Matka muovitehtaalta pellolle alkaa suurista siiloista, jotka ovat täynnä muovirakeita. 

Rakeet tulevat Teerijärvelle suurissa säiliöautoissa eurooppalaisilta raaka-ainevalmistajilta. Rani Plastin toimitusjohtaja Jari Palosaari kertoo, että hintaneuvotteluja käydään kuukausittain pari viikkoa kerrallaan.

– Borealis Polymers, Exxon Chemical ja Dow Chemical ovat kaikki suuria toimijoita, joilta saamme polyeteeniä ja polypropeenia. Niiden markkinahinta ei heilahtele yhtä nopeasti kuin öljyn hinta. Joitakin vuosia sitten saatavuudessa oli pientä epävarmuutta, mutta yleisesti ottaen ei ole ollut hätää. 

Valmis polymeeriseos tulee tehtaalle hieman puuroriisiä suurempina rakeina. Rakeet tuntuvat kädellä hämmentäessä viileiltä, mutta pian niille koittavat kuumat paikat. Pienten rakeiden muovaaminen ohueksi kalvoksi vaatii melko kovia otteita.

Seuraa sulattamista, venyttämistä, jäähdyttämistä ja kiristämistä, minkä jälkeen muovikalvo on valmista pakattavaksi. Robotit hoitavat suurimman osan pakkaamisesta, ihmisiä tarvitaan koneiden käyttöön ja valvomiseen.

Rani Plastin Teerijärven tehtaalla tehdään noin 90 000 tonnia muovikalvoa vuodessa, ja siitä noin kolmannes käytetään säilörehun valmistamiseen. Lisäksi tehdään muita leveitä kalvoja, lavakääreitä, pakkauskalvoja teollisuudelle sekä erilaisia huppuja ja säkkejä. 

Kuluttaja voi nähdä näitä muoveja esimerkiksi vessapaperirullien, eristevillan tai puupinojen peitteenä. Muovi ja pakkauksen painaminen ovat Rani Plastin alaa, mutta pakkauksessa näkyy yleensä vain pakatun tuotteen ja sen valmistajan nimi.

Maataloudessa suuntaus on nyt suurempiin kääreisiin päin, mutta perinteiset, pienet paalit muovipäällysteineen ovat edelleen suosituin tapa säilöä rehua.  

Vaikka yritys on Suomen markkinajohtaja maatalousmuoveissa, 80 prosenttia tuotannosta menee vientiin. Suurimmat markkinat ovat Pohjolassa ja Keski-Euroopassa, mutta Teerijärvellä tehtyjä rehupaalien kääreitä käytetään Etelä-Afrikassa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa asti.

– Rehupaalikääreiden menekki on pysynyt vakaana viimeiset vuodet. Kasvun saavuttamiseksi kehitämme koko ajan uusia tuotteita ja parannamme entisiä. Paalauskääreet soveltuvat esimerkiksi myös jätteiden säilömiseen, ja sitä onkin kokeiltu viime aikoina, Palosaari kertoo.

Perheyritys aloitti muovituotteiden tekemisen vuonna 1955 kasteluletkuilla ja putkituotteilla. 

61 vuotta myöhemmin yritys on kasvanut konserniksi, joka työllistää Suomessa 370 ihmistä ja jonka liikevaihto on noin 190 miljoonaa euroa. Konserniin kuuluu tuotantolaitoksia myös Tervakoskella, Myrskylässä, Lappforsissa, Ruotsissa, Slovakiassa, Ukrainassa ja Venäjällä.

– Teerijärvi on hyvä paikka yritykselle, mutta toki olemme huolissamme kulkuyhteyksistä. Raaka-aineet kulkevat yleensä Kokkolan sataman kautta, jonkin verran myös Raahen ja Kotkan kautta.

Lähin juna-asema on 40 kilometrin päässä Kokkolassa. 

Teerijärvi on osa Kruunupyyn kuntaa, jossa on myös lentoasema. Sen säilymistä toivotaan kovasti tehtaalla.

Teerijärvi jää taakse, mutta maisema pysyy tasaisena. Ilmajoelle päästessä laajoja peltoja täplittävät tutut pyörykät. 

Erkki Välkkilän pellolla on lähes viisisataa muovitettua paalia.

– Ei se paljon ole. Vasikkakasvattamossa olkipaaleja kuluu vähintään paali päivässä pikkuvasikoiden kuivikkeeksi, joten tuossa on suunnilleen vuoden varasto. Isommille eläimille menisi enemmän.

Välkkilä paalaa myös muille kuin itselleen. Kun säät ovat hyvät, työtä on tehtävä vaikka yötä päivää. Paaleja tulee monta tuhatta vuodessa.

– Maitotiloilla rehuheinää kuluu paljon, monta paalia päivässä. Tietysti riippuen tilan koosta.

Heinän sekaan lisätään AIV-liuosta, jotta happamuusarvo laskisi. Toisinaan käytetään myös täysin biologisia säilöntäaineita. Olkipaaleja ei tarvitsisi välttämättä kääriä muoviin, mutta Erkki Välkkilä on huomannut, että sillä tavalla tulee siisti lopputulos.

– Oljet eivät pölise, kun päällä on muovia. Kyllähän muutakin voisi kääriä, esimerkiksi turvetta toiset käärivät myös.

Paalikone on pienille tiloille iso hankinta, ja siksikin samalla koneella kannattaa hoitaa monen tilan paalaukset. Välkkilän mukaan yhdistelmäpaalaajan hinta on noin 100 000 euroa ja käärijän 30 000 euroa. Pelkkä paalikone maksaa noin 60 000 euroa.

Välkkilän paalit on pinottu siisteihin riveihin kerroksittain. Toisinaan näkee, että muovitetut pyöröpaalit ovat sikin sokin pellolla, siinä asennossa, johon kone on ne jättänyt.

– Se on pelkkää huolimattomuutta. Paalit pitää säilyttää aina pystyssä, muuten ne lätsähtävät ja muovin läpi voi mennä ilmaa. Suojaan ei tarvitse viedä, mutta usein ne kääntämisen yhteydessä siirretään pellon reunaan.

Kun rehu tai oljet on käytetty, muovia ei saisi jättää luontoon. Se kannattaa kerätä talteen ja erotella siitä verkot ja muut epäpuhtaudet. 

Muovia kerätään sekä poltettavaksi että uusiomuovia varten. Rani Plastilla on pohdittu, voisiko jätemuovista tehdä uusia rehupaalien kiristekalvoja. Vielä siihen ei ole ryhdytty, koska epäpuhtauksia on vaikea saada pois. 

Tehtaan hylkytavara sen sijaan kerätään ja käytetään esimerkiksi leveisiin maatalouskalvoihin, puutavarahuppuihin ja peitekalvoihin.

Rehupaalien muovistakin voi tehdä uusiotuotteita. Suomessa ainakin Pohjanmaan Muovikierrätys Lieksassa, Pramia Plastic Toholammilla ja Ekokem Riihimäellä kierrättävät eri muovilaatuja. 

Ekokemin ydinosaamista ovat teollisuuden ja kaupan muovit eli periaatteessa kaikki kotitalousmuovit. Se kierrättää myös öljyjä ja maatalousmuovia sekä muuta jätettä.

Pramia Plastic pesee kaikki Suomen palautuspullot ja valmistaa niistä rouhetta ja rakeita. Niistä voi tehdä uusia muovituotteita.

Pohjanmaan muovikierrätys murskaa ja pesee vuodessa noin 3 000 tonnia muovia, josta lähes kaikki on kiristekalvoa. Nimestään huolimatta yritys toimii Lieksassa, mutta aikoo avata uuden muovinkierrätyslaitoksen Laihialle ensi vuoden syksyllä. Laitokseen käy mikä tahansa muovi, joten maatalousmuovi on sinne omistajan mukaan tavallaan liian hyvää. Se kannattaa kierrättää takaisin uudeksi muoviksi, ei vain polttaa.

– Maatalouden muovikääreistä kertyy vuodessa noin 10 000 tonnia jätettä koko Suomessa. Tavoitteenamme on, että kierrätämme kaikki Lieksan ja Laihian tehtaissa, kertoo yrityksen tuotantopäällikkö Eino Järvinen.

Likainen muovi murskataan ensin postimerkin kokoisiksi paloiksi. Sen jälkeen silppu pestään vedellä ja kuivataan. Kuivaamisen jälkeen puhdas muovisilppu granuloidaan eli sulatetaan ja puristetaan rakeiksi. 

Nyt ne näyttävät samanlaisilta muoviriiseiltä kuin Rani Plastin tehtaan sammiossa näkemämme rakeet.

Uusiomuovista voi periaatteessa tehdä mitä tahansa tuotteita, ja uusia hyödyntämistapoja kehitellään jatkuvasti.

Kun seuraavan kerran otat jätesäkkirullasta yhden pussin ja kierrät sen auki, pysähdy hetkeksi. Siinä saattaa hyvinkin olla kaikuja edellisten kesien säilörehupaalista jääneistä muovikääreistä.