Kanta-Häme

Entä jos se on aarre?

Helka ja Aapo Sirenillä on aarre. Se löytyi viime kesänä uimarannan laidalta Hämeen linnaa vastapäätä.

Helka, 5, astui ensin vahingossa litteän metallipötkylän päälle. Hän nosti sen ylös mutta heitti saman tien pois.

Isoveli Aapo, 7, etsi esineen takaisin käsiinsä.

– Ajattelin, että onko se joku miekka, hän sanoo.

Vajaan kahdenkymmenen sentin mittainen litteä esine on toisesta päästään kapea kuin keihäänkärki. Toinen pää vaikuttaa katkenneelta. Kovin painavakin se on.

Lapset tutkivat esinettä vaarinsa kanssa ja päättivät viedä sen kotiinsa.

”Keihäänkärjeksi” ristitty metallinpalanen on poltellut Aapon ja Helkan mieltä siitä lähtien. Mikä se oikein on?

Vanhemmatkin ovat miettineet. Ehkä se on vain katkennut ankkurin pää jostain 1970-luvulta tai muuta jätettä.

Mutta entä jos se tosiaan olisi historiallinen jäänne? Kenelle sitä voisi näyttää?

Vanajavedestä …nousee aarteita

Museoviraston intendentti Eeva-Liisa Schulz neuvoo, että jos epäilee löytäneensä muinaisesineen, pitää ottaa yhteyttä museoviranomaisiin, siis Museovirastoon tai maakuntamuseoon.

– Löytyikö se vedestä? Ja jo kesällä? Se olisi kannattanut säilyttää kosteassa, hän huolestuu.

Vanajavedestä linnan edustalta on löytynyt aiemminkin monenlaisia muinaisesineitä. Myös Paasikiventien sillan luota nousi esineitä rakennustyön aikana 1980-luvun taitteessa.

Varikonniemen puoleiselta rannalta Schulz ei muista löydetyn mitään, vaikka seutu on muinaisjäännösaluetta.

– Mutta voihan se olla sahan ajoiltakin jokin puutavaran käsittelyyn liittyvä metalliesine. Ovathan nekin jo tähän mennessä ruostuneet tunnistamattomiksi, hän pohtii.

Röntgenkuvista konservaattorit voisivat aikanaan päätellä, mistä on kyse.

Kaikkia löytöjä …ei ehditä tarkastaa

Hämeenlinnan seudulta on löytynyt ja löytyy yhä runsaasti muinaisesineitä. Eeva-Liisa Schulzin mukaan metallinpaljastimien yleistyminen on suorastaan räjäyttänyt löytöjen määrän.

– En millään ehdi edes käydä tarkastamassa kaikkia, hän sanoo.

Museoviraston resurssit ovat Schulzin mukaan pienentyneet lähes olemattomiin. Löytöjä on jonossa ruuhkaksi asti.

Virasto onkin avannut palvelusähköpostiosoitteen, johon tiedot metallinilmaisinhavainnoista voi ilmoittaa ja josta ne käsitellään keskitetysti.

Lisäksi Helsingistä saapuu toisinaan koekaivausryhmä apuun tarkastamaan metallinpaljastajien vihjeitä, etteivät tiedot jäisi ikuisiksi ajoiksi makaamaan Schulzin pöydälle.

– Eri asia on, jos jotain löytyy tällä tavalla sattumalta, hän sanoo. Sellaisten löytöjen alkuperä ja luonne pyritään selvittämään pikaisemmin. (HäSa)