Kanta-Häme

Epäsosiaalinen mutta mielenkiintoinen lemmikki

Forssalaisen Jonna Salosen kotoa löytyy lauma persoonallisia lemmikkejä: parta-agamat Paniikki ja Piina, jemeninkameleontti Juri, Väinö-viljakäärme, viidakkomattopyton Sulo, toistaiseksi nimeämätön gekko sekä seitsemän kummitussirkan poikasta.

– Minulla on jo lapsesta alkaen ollut paljon erilaisia lemmikkejä, mutta matelijoiden maailmaan tutustuin niitä harrastavan ystäväni kautta, Jonna Salonen kertoo.

Ensimmäisen liskonsa Salonen osti viisi vuotta sitten.

– Se oli japalura splendida, jolle ei ole varsinaisesti suomenkielistä nimeä.

Matelijat ovat harrastajakuntansa mukaan kauniita ja mielenkiintoisia luontokappaleita, joiden lajityypillisen käyttäytymisen seuraaminen on kiehtovaa.

– Niiden elämää on mielenkiintoista seurata, mutta seuraeläimiä ne eivät ole, vaan sitä virkaa meillä hoitaa suomenlapinkoirani Rölli sekä tietysti kasvattamani kanit.

Matelijaharrastukseen kuuluu vahvasti myös matelijoiden luonnollista elinympäristöä jäljittelevien terraarioiden rakentelu.

– Terraariot itsessään ovat eräänlaisia sisustuselementtejä, joiden parissa näperrellessä aika kuluu nopeasti.

Salosen mukaan matelijat ovat helppohoitoisia lemmikkejä, kunhan paneutuu ensin niiden sielunmaisemaan sekä lajikohtaisiin ominaisuuksiin, kuten esimerkiksi missä lämpötilassa ja kosteudessa ne viihtyvät.

– Myös ylläpitokustannukset vaikka kerran kuussa ruokailevalle käärmeelle ovat huomattavasti edullisemmat kuin koiralle. Rahaa säästyy myös, jos kasvattaa liskoille ötökät ravinnoksi. Itsekin kasvatan torakoita, Salonen mainitsee.

Matelijoiden hintahaarukka on itsessään laaja. Peruslajeja saattaa saada joillakin kympeillä, mutta harvinaisempaa käärmettä ei saa välttämättä edes tuhannella eurolla.

– Kustannuksia tuovat myös esimerkiksi liskoilla puolen vuoden välein vaihdettavat UV-valot, jotka maksavat ehkä 30–40 euroa kappale, myös lämpölamppuja poksahtaa toisinaan.

Eikä eläinlääkärikuluilta voi välttyä matelijoidenkaan kanssa.

– Suomessa on vain muutama liskoihin erikoistunut eläinlääkäri, eikä tavallisia pieneläinklinikalla välttämättä tiedetä niistä tarpeeksi. Lähden eläinlääkäriin Vantaalle, ellei minulla ole käsitystä eläimen vaivasta. Jos minulla on arvio, voin käydä Forssassakin, ja tuolloin paikallinen eläinlääkäri usein konsultoi ulkopaikkakuntalaista asiantuntijaa.

Jonna Salonen vierailee toisinaan esittelemässä matelijoitaan erilaisissa eläinaiheisissa tapahtumissa.

– Aikuiset saattavat pelätä käärmeitä, mutta lapsille ei ole yleensä muodostunut vielä mitään ennakkoasenteita. Usein kysytään, miksi kukaan haluaa tuollaista lemmikikseen. Moni saattaa myös yllättyä, ettei käärmeennahka olekaan limainen.

Salosen mukaan monilla on harhaluulo siitä, että kameleontti vaihtaa väriään taustan mukaan.

– Se saa kyllä tummia pilkkuja, jos se stressaa, ja suuttuessaan kameleontti muuttuu mustaksi. Kameleontti stressaa myös silloin, kun se näkee toisia kameleontteja.

Myös matelijat ovat omanlaisiaan persoonallisuuksia ja eroja löytyy myös lajikohtaisessa käyttäytymisessä.

– Gekot ovat yöaktiivisia, kun taas agamat ovat aktiivisia päivisin. Parta-agamani Paniikki on perso ruualle ja jemeninkameleonttini taas on herkkänahkainen mököttäjä, joka suuttuu helposti, jos sitä yrittää saada terraariosta pois, Salonen kertoo. HäSa