Kanta-Häme Hämeenlinna

Erkki Wuolijoki selvitti, miten Fabergén taidot tulivat Suomeen ja muuttuivat Kultakeskuksen funkkikseksi

Venäjän vallankumous palautti suomalaiset kultasepät ja heidän taitonsa kotimaahan.
Erkki Wuolijoki löysi Kultakeskuksesta historian, jossa tsaarin Venäjän taideaarteet muuttuivat funkkikseksi Hämeenlinnassa.

– Mestarikultaseppä Hjalmar Armfelt muutti Fabergén teokset suomalaiseksi funktionalismiksi Kultakeskuksessa, sanoo Erkki Wuolijoki.

Wuolijoki on kirjoittanut Puhtaita linjoja leijonan laadulla -teoksen Kultakeskuksen sadan vuoden historiasta. Hän löysi yrityksen historiasta tarinan suomalaisen muotoilun kehittymisestä. Näkökulmaksi hän otti tietoisesti kulttuurin.

– En lähtenyt tekemään perinteistä yrityshistoriaa vaan lähdin tarkastelemaan ilmiöitä.

Suomessa toimineet kultasepänyrittäjät perustivat Kultakeskuksen Suomen itsenäistyttyä vuonna 1918. Kultakeskus sai taitoa Venäjältä.

– Suomi ei olisi itsenäistynyt ilman Venäjän vallankumousta. Suomalaiset kultasepät eivät olisi tuolloin palanneet Suomeen ilman vallankumousta, Wuolijoki sanoo.

 

Pietarissa työskenteli satoja suomalaisia kultaseppiä, jotka tekivät aikansa mestariteoksia tsaarin hoville ja aatelille. Fabergé oli Venäjän tunnetuin kultasepänliike ja tsaarin hovihankkija. Sen sepistä valtaosa oli suomalaisia.

Fabergén mestarikultaseppä Hjalmar Armfelt palkattiin perustettuun Kultakeskukseen, jossa hänen nimikkeensä oli tekninen johtaja.

– Armfelt totesi, etteivät suomalaiset osta sellaisia kultasepän töitä, joita valmistettiin Venäjällä. Suomalaiset pitävät yksinkertaisesta muotoilusta. Syntyi puhdas muoto.

Armfeltin jälkeen muut suomalaiset muotoilijat yksinkertaistivat lisää ja tekivät yhä käytännöllisemmäksi Kultakeskuksen muotoilua. Tapio Wirkkala tuli toisen maailmansodan jälkeen Iittalan lasitehtaan kautta suunnittelemaan Kultakeskuksen tuotteita. Lopulta hän työskenteli täyspäiväisesti Kultakeskuksessa.

– Wirkkala otti puhtaan muotoilun suoraan suomalaisesta luonnosta. Kultakeskuksen suuri viisaus oli kehittää prosessi, jolla näitä esineitä valmistettiin taloudellisesti.

 

Ansio siitä, että Kultakeskus rakensi tuotannon Hämeenlinnaan, lankeaa hämeenlinnalaiselle kultasepälle Hjalmar Salolle.

– Salo oli yksi keskeisistä henkilöistä yrityksen perustamisessa. Hän sanoi, että tietää hyvän paikan.

Tehdas oli aluksi tarkoitus rautatieaseman lähelle, mutta se tehtiinkin vanhan panimon tiloihin Arvi Kariston kadulle. Wuolijoki kertoo, että Kultakeskuksesta tuli hyvin hämäläinen. Se näkyi siinä, että useat sen merkittävät johtajat olivat Hämeenlinnan seudulta: Pälkäneeltä, Luopioisista ja Hauholta.

– Johtajat kokivat, että talo oli heidän lapsensa. He eivät olleet mitään heittopusseja. Laitteisiin ja koneisiin investoitiin jatkuvasti.

Wuolijoen mukaan uudet tilat, jotka valmistuivat vuonna 1975 Hämeenlinnaan, olivat iso harppaus myös yrityskulttuurissa. Työntekijöiden sosiaalitilat ja työturvallisuus tulivat kerralla uudelle tasolle.

– Tilat paransivat kultaseppien henkeä. Se oli niin vahva, että työpaikkaa ei vaihdettu.

Hjalmar Armfeltin Fabergélle valmistamat kynttilänjalat ja Kai Blomqvistin vastaavat funkkistuotteet vuodelta 1965.

Kultakeskuksesta ei ole aikaisemmin kirjoitettu minkäänlaista historiaa. Wuolijoen mielestä yritys olisi ansainnut paljon huomiota jo kymmeniä vuosia sitten.

Wuolijoki pääsi ensimmäisenä selvittämään tapahtumia muun muassa koskemattomista yrityksen arkistoista. Hän hämmästelee huolellisuutta ja tarkkuutta, jolla Kultakeskuksen asioita on hoidettu. Siitä ei löydy niin sanottuja kupruja, joita on monissa vanhoissa yrityksissä.

– Arkistoissa ei ollut mitään sellaista, jota ei voisi tuoda julkisuuteen.

Wuolijoki ei ole koulutukseltaan ja alkuperäiseltä ammatiltaan historioitsija. Hän on filosofian tohtori, joka on tehnyt elämäntyönsä terveydenhuollossa ja biolääketieteessä. Ennen eläkkeelle siirtymistään hän toimi Tampereen yliopistollisen keskussairaalan tiedekeskuksen kehitysjohtajana.

– Kun pääsee eläkkeelle, voi toteuttaa itseään, Wuolijoki sanoo.

 

Erkki Wuolijoki on isäntä Hauhon Wuolijoen kartanossa. Tästä kartanosta ovat peräisin Hella Wuolijoen Niskavuori-näytelmät. Hella Wuolijoki oli naimisissa Erkki Wuolijoen isoisän Wäinö Wuolijoen veljen Sulo Wuolijoen kanssa.

Wäinö ja Sulo Wuolijoki olivat tunnettuja sosialistipoliitikkoja. Wäinö Wuolijoki toimi muun muassa ministerinä ja eduskunnan puhemiehenä. Heidän isänsä Robert Wuolijoki oli pitkäaikainen talonpoikaissäädyn valtiopäivämies. Sulo ja Hella Wuolijoen tytär oli naimisissa suurlähettiläs ja presidenttiehdokas Sakari Tuomiojan kanssa. Heidän poikansa on kansanedustaja Erkki Tuomioja.

– Minulta jatkuvasti kysyttiin suvun historiasta. Se oli yksi syy, miksi ryhdyin ottamaan selvää siitä.

Erkki Wuolijoki on kirjoittanut suvun historiasta ja Niskavuoren oikeista henkilöistä kirjan “Niskavuoren henki”. “Etapistit – jääkärien salainen tukiverkko” kertoo jääkäreiden salakuljettamisesta Saksaan. Wäinö ja Sylvi Wuolijoen elämästä hän kirjoitti kirjan “Silinteri ja silkkihuivi”. HÄSA