Kanta-Häme

Esineen ja tarinan kierrätysradalla

Ulkoa katsottuna ladossa on hyvin hämärää. Vanhan arkun päällä nököttävä valaistu maapallo houkuttelee kuitenkin peremmälle. Kannattaa katso mihin astuu, sillä lattia on kaikkea muuta kuin tasainen.

– Minulla on tapana sanoa, että kynnykset gallerioihin ovat liian korkeat. Täällä kynnys vasta korkea onkin! nauraa Pauli Ahopelto.

Ahopelto on Latogallerian, Laurinmäen kulttuurialueen uuden, kesäkuun puolivälissä avatun tilan, ensimmäinen taiteilija. Vuonna 1904 rakennettu lato tuotiin museoalueelle vuonna 1966 Sauvalan kartanon entisestä torpasta Ratalahdelta. Vuosikymmenien ajan se on saanut toimia varastona.

Näyttely A-Puu-C sai alkusysäyksensä, kun Ahopellon kollega luetteloi janakkalalaista museoesineistöä. Sitä oli aivan liikaa, joten Ahopelto sai taidekäyttöön mm. 200–250 -vuotiaita kirkon kattopaanuja.

– Paanu useine tervakerroksineen on ihanteellinen palikka ruveta työstämään. Ihan improvisoiden annoin taltan viedä. Oksankohtien ja tervajälkien kautta hahmo nousi sieltä esiin.

Ahopelto käyttää töissään pääosin käytöstä poistettuja esineitä ja materiaaleja. Niitä hän löytää netistä, kierrätyskeskuksista, jäteasemilta ja omien kontaktien kautta.

– Monet esineet näyttelyssä ovat taideteoksia jo sinänsä. Olen vain kerännyt ne installaatioksi. Veistokset olen tehnyt kaikki, kertoo taiteilija.

Usein teos on yhdistelmä vanhaa ja uutta. Materiaaleja ja tekniikoita. Tällä tavalla Ahopelto panee tarinan kiertämään ja korostaa elinkaariajattelua.

– Tuossa on tuollainen moderni paanu, skeittilauta ja 150-vuotias puupalikka. Kahden materiaalin yhdistäminen voi olla vaikeaa, mutta joskus se toimii.

Ahopelto kertoo tehneensä monta vuotta ” muovisia markkinatalouskuvia”.

– Kuvasin ostoskeskuksia ja shoppailuhekumaa. Kiiltävää ja elotonta.

Vastaus sen synnyttämään vahvaan orgaanisen materiaalin kaipuuseen oli vanha tuttu: puu.

– Puu on mahtavaa! Syykuviot tekevät maisemia omin päin, innostuu Ahopelto.

Erityisesti hän pitää vanhan puun työstämisestä. Sen mukana saattaa tulla pihkan ja tervan tuoksu. Kymmeniä vanhoja puuovia taiteeksi muuntanut taiteilija tietää mistä puhuu.

– Ennen osattiin valikoida oikea puu oikeaan paikkaan. Puu oli kovempaa ja siinä oli enemmän aikakerroksia, joita voi vähän tuunailla.

Puu on teemana myös perjantaina Akaassa avautuvassa ympäristötaiteen näyttelyssä Näkymä, jonka kuraattorina Ahopelto toimii.

– Meidän reilu 20 taiteilijaa lähestyy puuta aika monesta eri kulmasta. On äänimaisemaa ja videoteosta. Teemaan otettiin mukaan jopa puutuminen, myhäilee Ahopelto. HÄSA