Kanta-Häme

Esko Paakkala oli 14, kun pommikoneet kylvivät tuhoa Hätilässä – Näin talvisodan pahin päivä eteni kaupungissa

Talvisota jätti jälkensä Hämeenlinnaan. Sairion maastosta löytyy yhä merkkejä 80 vuoden takaisista pommituksista.
Esko Paakkala oli talvisodan aikaan vain 14-vuotias. Kuva: Esko Tuovinen
Esko Paakkala oli talvisodan aikaan vain 14-vuotias. Kuva: Esko Tuovinen

80 vuotta sitten hämeenlinnalaiset joutuivat pelkäämään henkensä edestä. Talvisodan ainoa kuolonuhreja vaatinut ilmaisku Hämeenlinnaan tapahtui lauantaina 13. tammikuuta 1940.

Esko Paakkala, 94, muistaa sen kuin eilisen päivän.

Taivas oli aivan kirkas. Ulkona paukkui 30 asteen pakkanen. Yhtäkkiä ilmahälytyssireenit alkoivat ulista. Kello näytti 13.50. Vain 18 minuuttia myöhemmin, kello 14.08, taivaalle ilmestyi kahdeksan neuvostoliittolaista pommikonetta.

– Emme olleet varustautuneet siihen ennalta juuri mitenkään. Maastoon oli kaivettu joitakin sirpalesuojia. Suurin pommisuoja Hätilässä oli Osuusliike Hämeen varasto, joka sijaitsi sata metriä Tornitalolta Idänpään suuntaan. Minä menin omakotitalomme kivillä vahvistettuun kellariin. Suurin osa Hätilän ihmisistä pakeni metsään, Paakkala kertoo.

Hämeen Sanomien etusivulla kerrottiin 14. tammikuuta 1940 kaupunkiin edellisen päivänä kohdistuneesta tuhoisasta ilmaiskusta, jossa kuoli lopulta 14 ja haavoittui 24 henkilöä. Kuva: Muu
Hämeen Sanomien etusivulla kerrottiin 14. tammikuuta 1940 kaupunkiin edellisen päivänä kohdistuneesta tuhoisasta ilmaiskusta, jossa kuoli lopulta 14 ja haavoittui 24 henkilöä. Kuva: Muu

 

 

Pommittajien kohteina olivat rautatieasema sekä Kantolanniemi, mutta suurin osa pommeista putosi Vanajaveteen, Hätilän kirkon taakse, Sairioon ja Klerckerin kalliolle. Rautatie ja asema välttyivät tuhoilta.

– Koneet tulivat etelästä rautatietä seuraillen, mutta siihen nähden hieman vinottain. Ehkä sen takia osumatarkkuuskin oli vähän huono. Iso osa pommeista putosi jo Luukkaanlahteen ja Pikkujärveen, Paakkala pohtii.

Kaupungin keskusta säästyi tuhoilta, sillä sinne tarkoitetut pommit putosivat Vanajaveden jäälle.

Naiset pakkaavat rintamalle lähetettäviä hernekeittopakkauksia Mensan tehtaalla Hämeenlinnassa vuonna 1940. Kuva: M. Mannelin / Museovirasto
Naiset pakkaavat rintamalle lähetettäviä hernekeittopakkauksia Mensan tehtaalla Hämeenlinnassa vuonna 1940. Kuva: M. Mannelin / Museovirasto

Työläisiä neuvottiin menemään metsään

Hämeen Sanomat kirjoitti asiasta tuoreeltaan 14. tammikuuta. Silloin uhrien määrä ei ollut vielä tiedossa. Tiedot täydentyivät pikkuhiljaa.

Lehtitietojen mukaan sää oli loppuviikosta muuttunut selkeäksi, mikä suosi ilmaiskuja. Perjantaina 12. tammikuuta Suomessa havaittiin 400 ja lauantainakin satoja Neuvostoliiton pommikoneita, jotka liikkuivat noin 3000 metrin korkeudessa.

Hämeenlinnassa ensimmäiset pommit osuivat Luukkaanlahden länsipuolelle, vain 100–200 metriä Hämeen Sanomien nykyisestä toimitalosta luoteeseen. Alueella työskennelleistä sähkömiehistä yksi kuoli heti ja toinen myöhemmin illalla. Yksi haavoittui.

Seuraavaksi neuvostoliittolaiset pommittivat Hätilää. Lähistöllä oli paljon isoja työpaikkoja, kuten puolustusvoimien varikko, Mensan säilyketölkkitehdas, rautatieasema ja saha. Paakkala kertoo, että työläisiä oli kehotettu suojautumaan lähistön metsiin. Hätilän kirkon takana kohosi sankka kuusimetsä. Sinne, suurin piirtein nykyisen koulun alueelle, hakeutui suojaan satoja miehiä ja naisia.

Heistä kuoli kymmenen ja haavoittui 23. Kaksi pahiten haavoittunutta menehtyi myöhemmin sairaalassa.

Viimeiset pommit osuivat sahan ympäristöön Sairioon, jossa kuoli kaksi miestä. Tulipaloissa paloi metsää ja yksi puutalo. Kaksi hevosta jouduttiin lopettamaan.

Ulkona odotti karmea näky

Kun pommien äänet olivat vaimenneet, Paakkala uskaltautui ulos Viipurintie 32:ssa sijainneen kotitalonsa kellarista. Näky oli kauhea.

Yksi pommeista oli osunut 50 metrin päähän, tien toisella puolella sijainneen Hätilän kartanon karjarakennuksen lantalaan. Paikalla oli vain viisi metriä leveä ja pari metriä syvä kuoppa.

– Meidän talon kaikki tien puoleiset ikkunat olivat rikki, ja kiviä oli sinkoillut katolle. Seinät olivat täynnä ruskeaa velliä. Ilmassa leijui karmea lannanhaju. Laudoitimme ikkunat heti seuraavana päivänä ja lähdimme äidin kanssa pariksi viikoksi pakoon mökille Renkoon, Paakkala muistelee.

16. tammikuuta 1940 lehti kertoi ilmaiskussa kuolleista.

Puolet menehtyneistä oli naisia

Muutaman päivän kuluttua Hämeen Sanomissa julkaistiin ensimmäisten kahdeksan ilmaiskussa menehtyneen nimet. Surmansa saivat muun muassa juuri ennen talvisodan alkamista eläkkeelle siirtynyt varikon varastonhoitaja, Hämeen Sähkön linjamiesten esimies ja Hämeenlinnan aseman sähköttäjä.

Puolet Hämeenlinnan ilmaiskussa menehtyneistä oli naisia. Suurin osa uhreista oli kirjoilla Hämeenlinnan maalaiskunnassa, koska Sairio ja Hätilä eivät tuolloin vielä kuuluneet Hämeenlinnan kaupunkiin.

Lehden mukaan tammikuun puolivälissä pommeilla ja tulipaloilla tuhotut puutalot olivat lähinnä työläisten ja vähävaraisten asuntoja.

”Surmansa saaneet ja haavoittuneet ovat useimmissa tapauksissa olleet ulkona, eivät ole ehtineet tai eivät ole tahtoneet mennä suojaan”, Hämeen Sanomat kertoi 16. tammikuuta kaikkiin lähipäivien ilmaiskuihin viitaten.

Suomen Huolto myönsi Hämeen, Uudenmaan, Vaasan ja Turun ja Porin läänien maaherroille 800 000 markkaa tammikuun pommituksissa vahinkoja kärsineiden siviilien auttamiseksi.

Yhtään paikallista kuvaa pommituksista ei lehdessä julkaistu. Sotaan liittyvät tiedot kulkivat lehdille muutenkin pääasiassa STT:n tai puolustusvoimain esikunnan kautta.

”Pommeillaan on vihollinen aikaansaanut jonkin verran, pommimäärään nähden kuitenkin odottamattoman vähän, aineellista vahinkoa. Mitään liikennelinjaa vihollinen ei ole voinut todella uhata, eikä liikenne ole vakavammin keskeytynyt missään”, Hämeen Sanomat kirjoitti.

Talvisodan aikaan sotilaspuvut näkyivät myös Hämeenlinnan katukuvassa. Kuva on otettu Rytkösen kirjakaupan edessä Hallituskadulla Hämeenlinnan torin laidalla. Myöhemmin rakennus purettiin ja sen paikalle rakennettiin vakuutusyhtiö Pohjolan sininen lamellitalo vuonna 1961. Kuva: Museovirasto
Talvisodan aikaan sotilaspuvut näkyivät myös Hämeenlinnan katukuvassa. Kuva on otettu Rytkösen kirjakaupan edessä Hallituskadulla Hämeenlinnan torin laidalla. Kuva: Museovirasto

”Olihan se 105 päivää ihan hirveää aikaa”

Esko Paakkala oli ilmaiskun aikaan vasta 14-vuotias. Kuinka koulupoika selvisi tapahtuneesta henkisesti?

– Olihan se talvisodan 105 päivää ihan hirveää aikaa. Hyvä, että siitä selvittiin. Mutta sitten se unohtui, kun tuli jatkosota päälle. Sen jälkeen elämä jatkui.

Paakkala lähti opiskelemaan Helsinkiin ja palasi sen jälkeen takaisin Hämeenlinnaan. Hän teki elämäntyönsä Lihateollisuuden tutkimuskeskuksen kemistinä.

94-vuotias Paakkala asuu nykyisin Tiiriön kupeessa arkkitehtityttärensä hänelle vanhaan navettaan suunnittelemassa asunnossa. Hän myöntää, että Hätilän tapahtumia ei enää moni muu aikalainen muista.

– Suurin osa heistä on sängyn pohjalla tai Ahvenistolla, Paakkala harmittelee.

Lue lisää: Sotilaspojat vartiossa rautatiesillalla

Merkkejä löytyy yhä maastosta

Luonnon muisti on kuitenkin yllättävän pitkä. Talvisodan pommitukset näkyvät Sairion ja Hätilän seudulla maastossa edelleen.

Seitsemän vuotta sitten hämeenlinnalainen Pekka Jaakonsaari harvensi pihaansa Sairiossa Pekantiellä. Kaadettua mäntyä pilkkoessaan Jaakonsaaren moottorisaha osui metalliin. Kipinät vain sinkoilivat.

– Arvasin heti, mistä oli kysymys, koska olen lukenut kirjoituksia Hätilän pommituksesta ja kuullut siitä myös kauan seudulla asuneilta ihmisiltä, Jaakonsaari kertoi tilanteesta tuoreeltaan Hämeenlinnan Kaupunkiuutisille.

Puun sisältä löytyi metalliklöntti, jonka Jaakonsaari tulkitsi heti pomminsirpaleeksi.

– Puusta löytyi aivan selkeä aukko, josta pala on mennyt sisään. Naapurit ovat jutelleet, että kyllä Hätilän männyissä metallia riittää, Jaakonsaari muisteli vuonna 2013.

Lue lisää: Hätilä-Sairion männyistä löytyy vieläkin pomminsirpaleita

94-vuotias Esko Paakkala on yksi harvoista, jotka enää muistavat kirkkaasti 80 vuoden takaiset tapahtumat Hätilässä. Kuva: Esko Tuovinen
94-vuotias Esko Paakkala on yksi harvoista, jotka enää muistavat kirkkaasti 80 vuoden takaiset tapahtumat Hätilässä. Kuva: Esko Tuovinen

Muistotilaisuus maanantaina

Maanantaina 13. tammikuuta Hämeenlinnan pommituksesta tulee kuluneeksi 80 vuotta. Silloin Esko Paakkala suuntaa jälleen Hätilään.

80 vuoden takaisia tapahtumia muistellaan iltapäivällä klo 14 ilmapommituksen muistomerkillä Hätilän kirkon edessä. Muistohetken järjestää Hämeenlinnan seudun sotaveteraanit ry.

Muistomerkin pystyttivät 20 vuotta sitten Hätilä-Sairion asukasyhdistys sekä Hämeenlinnan kaupunki ja seurakunta. Muistomerkin keskeltä haljennut kivi löydettiin metsästä kirkon takaa.

Jutussa on käytetty lähteenä tammikuun 1940 Hämeen Sanomia, Joulun Veljestuki -lehteä 1999, Y. S. Koskimiehen Hämeenlinnan kaupungin historiaa, Hämeenlinnan Kaupunkiuutisia sekä Hämeenlinnan Seudun Sotaveteraanit ry:n sihteerin Pasi Pirttikosken tietoja.

Talvisota Hämeenlinnassa

Talvisodassa Hämeenlinnaa pommitettiin kaikkiaan kahdeksan kertaa. Ensimmäinen pommitus tapahtui heti joulun jälkeen 27.12.1939.

Jatkosodan aikana Hämeenlinnaa ei pommitettu.

Kaupungissa ja sen ympäristössä oli useita Neuvostoliittoa kiinnostavia sotilaallisia kohteita kuten esikuntia, rautatie ja Kantolanniemen varikkoalue. Pommit osuivat kuitenkin vain harvoin kohteisiinsa.

Hämeenlinnan ainoa ihmishenkiä vaatinut ilmaisku tapahtui 13.1.1940.

Pommitus vaati kaikkiaan 14 ihmisen hengen. Useimmat surmansa saaneista olivat puolustuslaitoksen varikon työntekijöitä. Lisäksi 12 henkilöä haavoittui vaikeasti ja kymmenkunta lievemmin.

Tuhoisan ilmaiskun jälkeen Hämeenlinnaa pommitettiin vielä viisi kertaa. Niistä selvittiin aineellisilla vahingoilla.

Monet julkiset tilat otettiin sodan alkaessa maanpuolustuksen käyttöön. Hämeenlinnassa toimi muun muassa suojeluskuntien ja lottien keskusjohtoa.

Ilmavalvontalotat toimivat Aulangon näkötornissa.

Hämeenlinnassa toimi 35. sotasairaala, jonka potilaita hoidettiin useissa rakennuksissa ympäri kaupunkia.

Hämeenlinnaan saapui talvisodan aikana sairasjunilla yli 4000 potilasta. Jatkosodan aikana potilasmäärä oli yli 13000.

Päivän lehti

21.2.2020