fbpx
Kanta-Häme

EU-mörkö voisikin olla perusrahan takaaja

EU voisi tehdä päätöksiä myös kulttuuriasioissa, katsoo hämeenlinnalainen europarlamentaarikko Sirpa Pietikäinen (kok.).

– Tällä hetkellä kulttuuri kuuluu niihin asioihin, joihin EU:n ei ole haluttu puuttuvan ja joista päätökset tehdään jäsenmaissa. Muita sellaisia asioita ovat esimerkiksi ihmisoikeudet ja verotus, Pietikäinen listaa.

EU:n on “kollektiivisesti” haluttu pitävän näppinsä erossa kulttuurista muun muassa sillä perusteella, että kukin valtio voisi suojella omia erityispiirteitään.

Pietikäinen ei näe erityispiirteiden olevan vaarassa.

– Ehkä pelätään, että EU tuo saksalaisen invaasion, mutta se on väärinymmärrys. Yhteistyökään ei tarkoittaisi monologia.

Sen sijaan EU:n päätäntävalta voisi tarkoittaa päätöstä rahasta, joka olisi EU-maissa varattu nimenomaan kulttuuriin ja sen opetukseen.

Kulttuurista puhutaan EU:ssa Pietikäisen mukaan paljon, mutta teot ovat jääneet vähemmälle.

– Koska EU-kompetenssia ei ole, kulttuuri on jäänyt jalkoihin.

Euroopan parlamentilla on kulttuurivaliokunta ja myös oma Lux-elokuvapalkintonsa. Lisäksi Euroopan parlamentti ja komissio ylläpitävät kulttuuripääkaupunkiohjelmaa.

Tänä vuonna tittelin jakavat tšekkiläinen Plzeň ja belgialainen Mons.

– EU:lla on myös erilaisia rahoituskanavia, joista voi hakea tukea kulttuurille. Osa suomalaisista osaa hakea niitä paremmin, osa huonommin, Pietikäinen sanoo.

Kulttuurin tukeminen yksityisillä varoilla on Pietikäisen mielestä hyvä asia – tiettyyn rajaan asti.

Vaarana on esimerkiksi se, ettei vaikkapa kalliiden uniikkiteosten luomista pian pidettäisikään arvokkaana monistettavuuden rinnalla.

Suurempi ongelma on se, että jos yksityinen rahoittaminen muuttuu määrääväksi, rahoittaja voi ruveta määrittelemään taiteellisen työn sisältöä.

– Niin kulttuurin kuin tieteenkin idea on kuitenkin se, että pitäisi tuottaa yllätys. Ei sitä tapahdu, jos niitä rahoitetaan vain markkinavetoisesti.

Aktiivisena ympäristön ja tyttöjen ja naisten oikeuksien puolustajana tunnetulle Sirpa Pietikäiselle sana “kulttuuri” on itseoikeutetusti rinnasteinen “taiteen” kanssa.

– Minulle ne ovat yksi kieli, jonka avulla voi hahmottaa ja tulkita erilaisia kulttuureita. Taide puhuu kielellä, johon sanat eivät yllä.

Kulttuurin ja taiteen kieltä hän oppi jo lapsuudessaan taidemaalari-isänsä työpöydän alla.

Euroopassa kulttuuri on perinteisesti ollut vahva, ja sitä sanotaan kadehdittavan esimerkiksi Yhdysvalloissa. Vahvuus ei kuitenkaan säily itsestään. Pietikäinen näkee kaksi mahdollista korjausliikettä.

– Yksi on innovaatiot. Yleensä suunnitelmat ovat lyhytnäköisiä tyyliin voisiko tehdä jostain levyn, elokuvan tai pelin. Kulttuurin ja taiteen merkitys ei kuitenkaan ole niin kapea.

Hänelle kulttuuri ja taide merkitsevät avainta ihmisyyteen ja historiaan.

– Kun ihminen ymmärtää muita kulttuureita ja historiaa, hän osaa myös suunnitella paremman kännykän tai sovelluksen tai tuolin, hän heittää.

Kulttuuri nähdään liian kapeasti, Pietikäinen näkee.

– Tyyliin parasta päälle ja pikkurilli pystyyn. Taidetta pitäisi uskaltaa tulkita vapaasti. Sanoa, mitä itse näkee.

Pietikäiselle taide on dialogia ja erilaisuuden ymmärtämistä. Jos kaikki ei avaudu heti, se ei ole merkki “huonoudesta”.

– Taide on kuin kolmen pisteen vihje, upea löytämisen mahdollisuus. Taide on tapa avata uusia ikkunoita päässä. Minulle se ei ole “joko tai”, vaan “sekä että”.

Taide näkee asioita, joita muuten ei ehkä nähtäisi tai ainakaan sanallistettaisi.

– Kun katson tätä möyhellystä nyt, tulee mieleen, mitä Kristian Smeds kertoi näytelmällään suomalaisista jo kuusi vuotta sitten.

Pietikäinen ihmettelee joidenkin suomalaisten hanakkuutta evätä maahanmuuttajilta oikeus oman kulttuurinsa perinteisiin. Hän huomauttaa olevansa itsekin Brysselissä mamu.

– Kuka ei olisi jollain tasolla mamu? karjalaisevakon tytär kysyy.

– Miten vaikka Brysselissä olisi joltakulta pois, jos hamstraan salmiakkia, syön jälkiuunileipää tai laitan joulukuusen?

Hän muistuttaa kulttuurin olevan fuusiota. Suomalaisiksi katsotut ruoatkin ovat tulleet muualta.

– Voisi yrittää nähdä imaginäärisen suomalaisuuden yli – esimerkiksi kaalikääryleet ja mausteleipä tulevat Turkista. HäSa

Menot