Kanta-Häme

Eurooppalaiset perusarvot  rakoilevat

Miten päästään eroon poliitikkojen mielestä väärin ajattelevista vanhoista oikeusoppineista? Alennetaan eläkeikärajaa tarpeeksi, tuupataan tuomarit eläkkeelle ja palkataan tilalle uusia ”sopivia” tuomareita. Sen jälkeen nostetaan eläkeikä taas ennalleen.

Tällaista ei tapahdu vain Keski-Aasian absurdstaneissa tai kehittymättömien maiden diktatuureissa. Tällaista tapahtuu 2010-luvulla niin sanotuissa sivistysmaissa, jotka ovat Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sopimusvaltioita tai jopa Euroopan unionin jäsenmaita.

Suomen korkeimman oikeuden presidentti Timo Esko on eurooppalaisten perusarvojen rapautumisesta hyvin huolissaan. Arvoilla hän tarkoittaa muun muassa tuomioistuinten ja tiedotusvälineiden riippumattomuutta sekä ihmisten ja yksilöiden oikeuksia.

– Euroopassa vallitsi näissä asioissa pitkään yksimielisyys. Menimme yhdessä eteenpäin, mutta nyt olemme jämähtäneet paikallemme, ellemme menneet jopa taaksepäin. Esimerkiksi Turkki, Unkari ja Puola ovat monelta osin sanoutuneet irti yhteisistä arvoistamme. Se on myös heikentänyt ihmisoikeustuomioistuimen asemaa, Esko sanoo.

– Jopa Euroopan sydämessä Ranskassa on pitkän poikkeustilan vuoksi aika lailla tingitty muun muassa pidättämistä ja vangitsemista koskevista periaatteista. Ranska on sentään ihmisoikeustuomioistuimen kotimaa ja vapauden, veljeyden ja tasa-arvon isänmaa.

Samanaikaisesti EU-kriittisyys on nostanut päätään lähes kaikkialla Euroopassa.

– Suomi ja muut Pohjoismaat ovat tässä katsannossa vakaimpia saarekkeita, mutta onhan täälläkin äänekästä vähemmistöä, Esko pohtii.

Korkeimman oikeuden presidentiksi Timo Esko nimitettiin viime vuonna. Tapaus oli yllätys jopa hänelle itselleen, sillä hän oli varautunut jäämään aikanaan eläkkeelle Turun hovioikeuden presidentin tehtävistä.

Turku ei kuitenkaan ole 64-vuotiaan juristin vanha kotikaupunki. Se on Helsinki.

Esko aloitti oikeustieteen opinnot Helsingin yliopistossa vuonna 1971. Hän jäi valmistuttuaan yliopistoon töihin ensin assistentiksi, sitten vt. apulaisprofessoriksi ja professoriksi sekä lopulta hallintojohtajaksi.

Sen jälkeen hän työskenteli pääkaupungissa kymmenkunta vuotta asianajajana, kunnes tuli valituksi tuomariksi korkeimpaan oikeuteen. Jo sen piti olla eläkevirka.

– Sitten Turussa aukesi hovioikeuden presidentin paikka, Esko muistelee.

– Vaikka Turku oli minulle koko lailla tuntematon kaupunki, aloin miettiä, että siihen asti kaikki työpaikkani olivat olleet yhden kilometrin säteellä Helsingin keskustasta. Tuli tunne, että elämä täällä pyöri samoissa piireissä samojen rutiinien ympärillä.

Kun vaimokin nyökytteli hyväksyvästi, Esko haki Turun virkaa ja tuli valituksi. Tämä tapahtui vuonna 2012.

– Sikäläisen käsityksen mukaan turkulaiseksi muuttuminen kestää 50 vuotta, joskin jotkut vapaamieliset ovat kuulemma pudottaneet ajan 30 vuoteen, Esko naurahtaa.

– Mutta kun minut nimitettiin korkeimman oikeuden presidentiksi, asia uutisoitiin, että ”turkulainen valittiin”. Minun turkulaistumiseni kesti siis kolme vuotta.

Timo Esko aloitti uudessa virassaan tämän vuoden alussa. Hänen edeltäjänsä Pauliine Koskelo siirtyi tuomariksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Strasbourgiin.

– Nyt meillä on asunto Helsingissä ja koti Turussa. Ei Turusta voi noin vain luopua.

Yli 40-vuotisen juristiuransa aikana Timo Esko on saanut seurata yhtä suurta lainkäyttöön liittyvää kehityskaarta. Toisen hän sanoo olevan alullaan.

Edellinen on oikeudenkäyntimenettelyn perusteellinen muuttuminen ja jälkimmäinen digitalisoituminen. Se tarkoittaa muun muassa paperitonta oikeudenkäyntiä.

– En ole sen asian apostoli, mutta ei oikeuslaitos voi olla elämänalue, joka jää digitalisoitumisen ulkopuolelle. Kyse on juridisen profession tulevaisuudesta.

Käytännössä kehitys voi johtaa siihen, että hovioikeudet esimerkiksi tekevät ratkaisunsa käräjäoikeuden oikeudenkäyntinauhojen perusteella. Entisistä arvoista ja käytännöistä, kuten tärkeänä pidetystä oikeudenkäynnin välittömyydestä, joudutaan siis tinkimään tai jopa luopumaan.

– Yksi syy on oikeuden käymisen kalleus. Osittain sen seurauksena alhaisen tulotason omaavat kansalaiset eivät tuoreen tutkimuksen mukaan enää luota tuomioistuimiin, Esko pohtii.

– Siksi on toivottavaa, että myös ”asiakkaan” kustannukset pienenevät. Se tarkoittaisi muun muassa asianajajakulujen laskemista. Nythän laskutus tapahtuu lähes pelkästään tuntipalkkioilla. Olisiko ainakin pienissä, kaavamaisissa jutuissa mahdollista siirtyä muunlaiseen palkkiokäytäntöön?

Digitalisoitumista voi hahmottaa myös automatisoitumisena. Esko noutaa työhuoneestaan kaksi Oxfordin-tohtorin Richard Susskindin kirjaa. Niissä brittiläinen oikeustieteen professori ja korkean tason neuvonantaja hahmottelee ammattien, muun muassa juristikunnan, tulevaisuutta.

– Täällä kerrotaan jopa automaateista, jotka voivat ratkoa vähäpätöisiä oikeusjuttuja, Esko tuumaa kirjoja selatessaan.

– Lontoossa ja New Yorkissa on kuulemma käytettävissä nettitietokone, joka laatii valituksia parkkisakkoihin. Tehdyistä 250 000 valituksesta 160 000 on mennyt läpi. Se olisi aika hyvä saavutus tavalliselle asianajajallekin.

Valtio etsii oikeuslaitoksesta säästöjä muillakin keinoilla kuin teknologiaa lisäämällä. Yhtenä konstina esillä on ollut käräjäoikeuksien määrän vähentäminen edelleen. Toinen on korkeimman oikeuden sekä korkeimman hallinto-oikeuden yhdistäminen.

– Se ei olisi varsinainen säästötoimi.  Mutta meillä on perusoikeuskysymyksiä, jotka voivat tulla ratkaistaviksi sekä korkeimpaan oikeuteen että korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Silloin käytännön on oltava yhdenmukainen. Se on ykkösasia. Sen vuoksi olen valmis viemään fuusioasiaa eteenpäin.

Alioikeuksia on Eskon mukaan likimain mahdotonta karsia nyt tehtyjen päätösten jälkeen. Käräjäoikeuksia on jatkossa 20, mikä on pohjoismaisessa vertailussa todella vähän. Ruotsissa luku on 48, Norjassa 65 ja pienessä Tanskassakin 24.

– Verkkomme jää erittäin harvaksi. Se on ihan alarajalla. Pitää muistaa, että tässä on kyse kansalaisten perusoikeudesta: oikeuden saatavuudesta, Esko korostaa.

– Ja kun käräjäoikeus lähtee, lähtevät myös oikeusavustajat ja asianajajat. Ihmiset jäävät tyhjän päälle. Niin ei saa käydä.

Kaiken muun ohella myös lainkäytön toimintaympäristö on muuttunut. Korkeimman oikeuden presidentin mukaan vanhassa maailmassa asiat olivat kotimaisia ja siksi jokseenkin ennustettavia. Odottamattomia ongelmia tuli eteen harvoin.

– Nyt ympäristö on kansainvälinen ja nopeasti kehittyvä. Samalla ylikansallisten tuomioistuinten, Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen merkitys on noussut huomattavasti, Timo Esko toteaa.

– Sen vuoksi monet ongelmat ovat uusia, ja ratkaisuissa sekä niiden muotoiluissa on ennakoimattomuutta. Tarvitsemme entistä enemmän luovia ratkaisuja.

Konkreettisena käytännön asiana korostuu kielitaito. Hyvä englannin ja ranskan kielen taito on lakimiesmaailmassa niin kovassa kurssissa, että lisäkoulutuksen tarve on ilmeinen.

Small talkin ja legalesen taitoa tarvitaan ensi vuonna, kun korkein oikeus saa toukokuussa vieraakseen Euroopan unionin tuomioistuimen ja heinäkuussa Saksan perustuslakituomioistuimen.

– Ne ovat merkitykseltään isoja tapahtumia. Voimme puhua yhteisistä asioista. Aikoinaan 1970-luvulla tällainen oli vasta idullaan, kun tuomioistuinten pohjoismaista yhteistoimintaa pantiin alulle.