Kanta-Häme

Evakkojen asuttaminen oli valtava urakka

– Siirtokarjalaisten asuttaminen muualle Suomeen oli valtava kokemus. Minusta on uskomatonta, että sodanjälkeinen Suomi selvisi siitä niin hyvin kuin selvisi.

Näin sanoo kunnallisneuvos Veikko Juvonen, 94, joka vaikutti pitkään Kalvolan kunnalliselämässä. Juvosen mukaan tilanteen merkittävyyttä ja mittasuhteita ei 1940-luvun lopulla ymmärretty. Myöhemminkään asiaa ei ole juuri käsitelty.

– Kun ajattelee, että luovutetuilta alueilta tuli 420 000 ihmistä, joilla ei ollut tietoa asunnosta, työstä eikä välttämättä ruuastakaan. Se oli kaikki hoidettava ja saatiinkin hoidettua, Juvonen muistelee.

Tiukat säädökset helpottivat työtä

Hän oli itse näköalapaikalla, sillä hänet kutsuttiin jatkosodan jälkeen Toijalan maanlunastuslautakuntaan siirtoväen edustajaksi. Juvonen on lähtöisin Kannaksen Vuokselasta, ja päätyi muiden Vuokselan koulupiirin asukkaiden tavoin Kalvolaan.

Maanlunastuslautakunta hoiti maiden pakkolunastukset ja muodosti tilat. Toinen elin eli asukkaanottolautakunta nimesi asukkaat tiloille.

– Maanluovutus oli koko evakkoajan vaikeimpia kysymyksiä. Eiväthän maanomistajat kovin mielissään olleet siitä, että heidän maitaan lunastettiin. Toisaalta säädökset olivat tiukkoja ja selkeitä, ja se helpotti työtä, Juvonen kertoo.

Hän muistelee erityisellä lämmöllä Kalvolan Kankaisten kartanon silloista isäntää Kurt Palmrothia. Kalvolassa, kuten muuallakin maassa huomattiin kesken lunastusten, ettei maata ollut tarpeeksi kaikkien evakkojen asuttamiseen.

– Maanlunastusprosenttia korotettiin koko maassa. Kankaisten kartanossa järjestettiin tilaisuus, jossa tästä kerrottiin maanomistajille. Kartanon isäntä sanoi meille, että jos laki on sellainen, sen mukaan on toimittava. Se oli selkeä kannanotto, ja jäi siirtoväen edustajalle mieleen.

Ennakkoluuloja piti ylittää

Veikko Juvonen kertoo, että siirtoväellä ja kantaväestöllä oli ylitettävänään monenlaisia ennakkoluuloja oudoista tavoista ja puheenparresta lähtien, ja joillakin paikkakunnilla välit olivat huonot. Kalvolassa asiat sujuivat kuitenkin aika hyvin.

– Yhteiseloa ei voi kuvata yhdellä sanalla. Oli oikein hyviä suhteita, mutta oli vaikeuksia ja hankaluuksiakin. Toisaalta miehet olivat olleet sodassa rinta rinnan, ja sitä perua toisia ymmärrettiin paremmin eikä ollut tarvetta riidellä.

Hän arvelee, että sopeutumista puolin ja toisin auttoi sekin, että karjalaiset alkoivat osallistua hanakasti monenlaiseen toimintaan uusilla paikkakunnilla. Esimerkiksi Juvonen kiinnostui kunnallispolitiikasta ja hänet valittiin Kalvolan kunnanvaltuustoon ensimmäisen kerran vuonna 1950.

– Samoin tilojen rakentaminen aloitettiin saman tien. Tosin kaikista rakennustarvikkeista oli pitkään pulaa, ja se taas hankaloitti tilannetta.

Veikko Juvonen perheineen asettui Kankaisten kartanon maista lohkaistulle tilalle. Hän toimi maanviljelijänä ja oli pitkään mukana Kalvolan kunnallispolitiikassa ja silloisen Maalaisliiton ja myöhemmin Keskustapuolueen toiminnassa laajemminkin.

Samoin hän on osallistunut karjalaisten toimintaan. Hän on muun muassa ollut Vuoksela-seuran toiminnassa mukana sen perustamisesta alkaen. (HäSa)

Kunnallisneuvos Veikko Juvonen kertoo siirtokarjalaisten asuttamisesta Kalvola-seuran tilaisuudessa sunnuntaina 17. helmikuuta kello 13 alkaen Iittalan palotalolla.

Päivän lehti

2.4.2020