Kanta-Häme

Fantasia sisältää myös säärikarvat

Tuore suomalainen seksiromaani parodioi eroottista S.E.C.R.E.T.-kirjaa, mutta lähestyy aihetta ”naturalistisin” keinoin. Kirjoittajat arvelevat, ettei Suomessa ole vielä totuttu parodiaan tai naisten vapautuneeseen huumoriin.

 

Suomalaisen kirjallisuuden kentälle tupsahti tänä keväänä kirjailija nimeltä Anna Ala-Soiroá teoksellaan S.E.K.S.I.Ä. Kuuma aalto.

Seksiaiheinen kirjallisuus koki eräänlaisen salonkikelpoistuksen, kun britti E.M. Jamesin Fifty Shades of Grey muuttui netti-ilmiöstä painotuotteeksi ja levisi hittinä ympäri maailmaa. Sitä luettiin julkisilla paikoilla kansia piilottelematta. Suomessakin.

Suomalaisen kirjallisuuden kentällä seksiin keskittyvien – ei vain seksikohtauksia sisältävien – romaanien genre on vieraampi kuin esimerkiksi angloamerikkalaisessa kirjallisuudessa.

Suomessa päivänvalon ovat viime vuosina nähneet esimerkiksi antologia 2000-luvun Decamerone ja Gummeruksen Erotica-sarja.

Ja nyt siis S.E.K.S.I.Ä.

Jos teoksen nimi tuntuu tutulta, niin mieleen saattaa nousta L. Marie Adelinen S.E.C.R.E.T. Siinä päähenkilö Cassie päätyy salaseuraan, jossa naiset toteuttavat eroottisia fantasioitaan ja ottavat siten elämäänsä haltuun.

Huomautettakoon, että kokonaan toinen teos on Rhonda Byrnen Secret – Salaisuus, elämänhallintakirja tosin sekin.

Anna Ala-Soiroán esikoisteos viittaa nimellään juuri L. Marie Adelinen kirjaan. Sisältö vain on vähän toinen.

Kuumassa aallossa kuusikymppinen Marjatta päätyy seksivalmentajan kurssille ottamaan elämäänsä haltuun toteuttamalla seksifantasioita, joista osa jopa on hänen omiaan.

Teoksissa on selvä sävyero. S.E.K.S.I.Ä.-romaanin kirjoittaja myöntää auliisti, että parodiasta on kysymys. Samalla parodia on myös realistista.

Kirjoitetaanko Suomessa fiktiivisestä seksistä eri tavalla kuin muualla maailmassa? Annetaan puheenvuoro Anna Ala-Soiroálle, joka ei ole tässä jutussa vielä sanonut sanaakaan.

Tämä johtuu pitkälti siitä, että Anna on häilyvä persoona. Häntä on oikeasti kaksi, kokeneita kirjailijoita kumpikin. Kun Ala-Soiroá puhuu, hän voi käydä itsensä kanssa dialogia.

Vastaus on varovainen kyllä. Suomessa seksikeskeinen romaani on ainakin hieman alisteinen realismille tai jopa naturalismille. Ja parodialle, kuten Ala-Soiroálla.

– Kun katsoo seksiaktia, niin onhan se hullunkurista jyystämistä. Kun muistelee oman nuoruutensa jurakauden yhden illan juttuja, niin ovathan ne aika humoristisia, sanoo toinen kirjailijoista.

Suomalainen kirjallisuus muistuttaa, että seksi on harvoin ”täydellistä”. Voi olla selkäkremppaa tai säärikarvoja. Romaanin Marjatta kohtaa kuusi erilaista miestä. Jotakuta saattaa itkettää ja toisen hengitystä aromisoi halitoosi.

– Kun kirjaidea tuli mieleen, näin heti naisen, joka värjöttelee sateessa ja odottaa ventovierasta rekkakuskia, kertoo idean äiti.

– Ja on taivahan tosi, että moni fantasiansa toteuttanut on pettynyt. Jos haaveilee vaikka Batmanista, toteutus ei välttämättä yllä fantasian tasolle. Suomi ei myöskään ole Manhattan. Ei täällä tapahdu samanlaisia asioita.

Romaanin lähtölaukaus oli toisen tekijän omaan romaaniinsa rakentama seksikohtaus. Hän halusi lukea eroottisen viihdekirjan nähdäkseen, miten siinä kirjoitetaan seksistä.

Luettavaksi valikoitui S.E.C.R.E.T, jonka seksikohtauksissa ei ollut valittamista, mutta itse tarina oli höttöä. Kaikki eroottisten fantasioiden toteuttamiseen osallistuvat huumaantuivat päähenkilöön.

– Päätin, että jonain päivänä kirjoitan eroottisen kirjan, jossa on persjalkainen päähenkilö, idean äiti kertoo.

Hän tapasi sittemmin junassa kollegansa ja päätyi kertomaan ajatuksestaan. Kollega innostui, ja ideointi ja huutonauraminen alkoivat välittömästi. ”Jonain päivänä” koitti miltei saman tien.

Ensimmäinen versio romaanista syntyi kolmessa kuukaudessa, kun kirjailijat olivat rakentaneet rungon, jakaneet miehet ja kirjoittaneet yhdessä alun eräässä Itäkeskuksen kahvilassa.

Teoksen on kustantanut hämeenlinnalainen Karisto. Kirjailijat tarjosivat romaania aluksi toiselle kustantajalle, mutta tämä olisi halunnut syventää tarinaa.

Kirjoittajat pelkäsivät parodian katoavan näkyvistä, jos Marjatan koti- ja työelämää kuvattaisiin enemmän. He halusivat keskittyä seksitarinaan. Karisto piti ideasta, ja tässä kirja nyt on.

– Ylipäätään parodia ei tahdo mennä suomalaisessa viihteessä läpi. Naishumoristejakaan ei ole pilvin pimein. Stand up -henkinen huumori tuntuu olevan Suomessa äijälaji.

– Tämän kirjan meininki muistuttaa ehkä ennen kaikkea Pahkasikaa.

Marjatta on yhtä kaikki kehittyvä hahmo. Hänen elämänsä muuttuu seksiseikkailujen myötä, joskaan ei samalla tavalla kuin amerikkalaisen tarinasukulaisensa.

Esimerkiksi Fifty Shades of Grey on lopulta tarinallisesti hyvin jähmeä. Seksissä kenties käytetään nippusiteitä, mutta itse tarina on perinteinen avioliiton satamaan purjehtiminen. Marjatalle ei haluttu niin tyypillistä kohtaloa.

Ne, jotka ovat lukeneet uutukaisen, ovat raportoineet runsaasta nenäliinantarpeesta.

– Eräs lukija itki kirjan takana, koska häntä nauratti niin paljon, toinen kirjoittaja kertoo.

Kirjailijat nauroivat itsekin. Kun toinen lähetti tekstiä, toinen ulvoi.

Yksi syy vapautuneeseen sanankäyttöön on salanimi. Anna Ala-Soiroá haluaa toistaiseksi pitää todelliset minänsä salassa, mutta ei noloudesta, vaan leikin vuoksi.

– Salanimi oli alun perin ajatusleikki. Nimimerkit ovat usein kauhean hienoja, ja innostuimme keksimään omia versioita. Lopulta salanimen käyttö oli ihmeellisen vapauttavaa.

Seksistä hyvin kirjoittaminen on vaikeaa. Mitä sanastoa käytetään? Kirjoitetaanko silkkisäärisatuja vai koetetaanko seksiä kuvata todenmukaisesti?

– Suomalainen erotiikkasanasto on hankalaa. Ei voi alkaa käyttää ilmausta ”hänen vulvansa”. Entäs riemurasia versus emätin? Vagina taas on kovin lääketieteellinen, kirjoittajat pohtivat.

– Luulen, ettei se ole vain suomen kielen ongelma. Ensimmäisessä persoonassa kirjoittamalla sanavalinnat kuvastavat hahmoa, mutta kolmannessa persoonassa kaikki menee kirjailijan piikkiin.

Marjatan takana on kaksi naiskirjailijaa. He toteavat, että sukupuoli on kuin onkin tässä kontekstissa oleellinen. Kaikin tavoin herkillä alueilla nimittäin liikutaan.

– Jos Marjatasta olisivat kirjoittaneet miehet, se voitaisiin tulkita vanhemman naisen pilkkaamiseksi, kirjailijat toteavat.

– Fifty Shadesin naisenalistamiskuvauksetkin luettiin sujuvammin, koska kirjoittaja on nainen.

Kirjoitusprosessi kulki kuin mambo. Kumpikin toimi pääkirjoittajana omissa luvuissaan, mutta kokonaisuus editoitiin yhdessä. Taiteellisilta erimielisyyksiltä vältyttiin.

– Suurin eroavaisuus on se, että toinen meistä tiivistää ja toinen kertoo laveasti. Koetimme löytää välimuodon. HäSa