Kanta-Häme

Feissarit metsästävät lahjoittajia Reskalla

Kadulla ihmisiä pysäyttävät face-to-face -varainhankijat, eli feissarit, ovat jo tuttu näky Suomen kaupungeissa.

Hämeenlinnan katukuvassa feissareita näkyy harvassa. Yksi ainoista kaupungissa feissaavista tahoista on ihmisoikeusjärjestö Amnesty International, joka hakee taas ensi vuodelle neljää feissaria Hämeenlinnaan.

Useimmat feissareita käyttävät järjestöt keskittyvät suurimpiin kaupunkeihin, ja muualla käydään vain kääntymässä.

Esimerkiksi Pelastakaa lapset ry:llä on Hämeenlinnassa vain satunnaisia ovelta ovelle kiertäviä feissareita, jotka tulevat Tampereelta. Greenpeacen lähimmät feissarit ovat Helsingissä ja Tampereella, eivätkä he käy Hämeenlinnassa.

Amnestylla on ollut feissareita Hämeenlinnan kaduilla jo vuodesta 2008 alkaen. Uusia lahjoittajia etsitään yleensä Raatihuoneenkadun kävelyosuudella.

– Kaupungin koolla ei ole merkitystä, vaan sillä, soveltuuko keskusta feissaukseen. Hämeenlinna on pysynyt kohteena kaikki nämä vuodet myös siksi, että se on niin lähellä Helsingin toimistoamme, kertoo F2F-varainhankintakoordinaattori Niina Kari.

Tänä vuonna Amnestylla oli yhteensä noin 150 feissaria, joista Hämeenlinnassa päivysti kolme.

Yksi heistä oli 20-vuotias riihimäkeläinen Miro Eskelinen, joka sai Amnestylle noin kolme lahjoittajaa päivässä kesäkuun aikana. Hän pitää sosiaalisesta syöstä, ja ihmisoikeuksien puolesta puhuminen tuntui luontevalta.

Eskelisen mielestä feissarin työ on mielenkiintoista, mutta välillä ahdistavaa.

– Välillä tulee huonoa kommenttia ja ihmiset saatavat vältellä. On se silti sen arvoista. Voisin ehkä harkita feissaamista uudestaan lyhytaikaisesti.

Kaikki eivät sovi feissareiksi, ja jotkut saattavat lopettaa työpestin alussa. Vaatimuksia ovat esimerkiksi ulospäin suuntautuminen ja karismaattisuus sekä hyvä itseilmaisu.

Feissareille raskainta on Karin mukaan ihmisten välinpitämättömyys.

– Pahin pala on se, että ihminen kävelee feissarin ohi eikä reagoi mitenkään. Varsinkin nuorelle voi olla rankkaa, jos häneen suhtaudutaan mainostauluna eikä ihmisenä.

Amnesty tukee feissareita ja painottaa näitäkin asioita koulutuksissa.

Karin mukaan koordinaattorien ja tiiminvetäjien yksi tärkeimmistä tehtävistä on ylläpitää työhyvinvointia. Tiiminvetäjät on koulutettu reagoimaan kaikkeen paikan päällä.

Ensimmäiset feissarit ilmestyivät Suomen katukuvaan 15 vuotta sitten. Nyt ihmiset ovat Karin mukaan jo tottuneet feissareihin niin hyvässä kuin pahassa.

– Aluksi feissareissa oli uutuudenviehätystä, ja lahjoituksia tultiin tekemään uteliaisuudesta. Nyt feissareihin on totuttu ja heidät tunnistetaan. Lahjoittajien vakuuttaminen vaatii enemmän työtä.

Hämeenlinnassa kilpailu ei ole niin kovaa kuin isoissa kaupungeissa, joissa eri järjestöjen feissareita on paljon. Kaupunkien kadut jaetaan järjestöjen kesken niin, että yhdessä paikassa ei ole liikaa feissareita. Karin mukaan kaikki järjestöt tekevät yhteistyötä, eivätkä ne kilpaile keskenään.

– Painotamme myös feissareille, että jos ihminen lahjoittaa jo jollekin toiselle järjestölle, se on vain hyvä juttu.

Amnesty hankkii feissaamalla noin 60 prosenttia uusista tukijoistaan, eli noin noin 3 000–6 000 ihmistä. Järjestön feissaus alkaa Hämeenlinnassa taas keväällä, kun feissarit on saatu kasaan. HÄSA