Kanta-Häme

Fingerpori kertoo rakkaudenkaipuusta - Pertti Jarla huolestuneille turkulaisille: "Älkää nyt viitsikö, isot ihmiset!"

Sarjakuvasta tehty elokuva kertoo rakkauden ja hyväksynnän etsimisestä välillä hyvinkin epätavallisin keinoin.
Kuva: Esko Tuovinen
Santtu Karvonen (vas.) esittää elokuvassa Heimo Vesaa. Fingerporin luoja Pertti Jarla nähdään myös elokuvassa. Kari Väänänen avaa elokuvan neljän tarinan mittaisen draaman kaaren kaupunginjohtaja Homeliuksena. Kuva: Esko Tuovinen Kuva: Esko Tuovinen

Eilen ensi-iltansa saaneen Fingerpori-elokuvan katsoja saattaa yllättyä siitä, että kyseessä on rakkauselokuva. Tai groteski kauhuelokuva pikkukaupungin oudosta asujaimistosta, jos sen haluaa sellaisena katsoa.

Episodielokuvan jokaisessa tarinassa haetaan rakkautta ja hyväksyntää. Niin tekee Kari Väänäsen esittämä kaupunginjohtaja Homeliuskin.

– Mikon (ohjaaja Mikko Kouki) kanssa puhuttiin paljon siitä, mikä on se hahmon perusviritys. Yksi iltapäivä kahvin ääressä tajuttiin, että sehän on hirveän surumielinen hahmo. ”Rakastaisi minua joku, edes yksikin, niin olisin onnellinen”, Väänänen kertoo.

Koska ollaan Fingerporissa, saattaa rakkauden etsiminen johtaa outoihin tapahtumiin.

– Hän lähtee hakemaan itselleen statusta ja neljännen asteen kunniamerkkiä keskustapuolueelta, jotta saisi vaimonsa takaisin.

 

Pertti Jarlan sarjakuvamaailmaan perustuva elokuva kuvattiin Turussa ja sen lähikunnissa, joista löytyi paljon 70- ja 80-lukujen DDR-tunnelmia henkiviä maisemia Fingerporiksi.

Pertti Jarla. Kuva: Esko Tuovinen

 

– Otin aikanaan kuvia Helsingin Kalasatamasta ennen Redin rakentamista. Siihen rähjäisyyteen koko Fingerpori perustuu, Pertti Jarla kertoo.

Kaupungissa eletään ydinvoimalan varjossa ja korruptio rehottaa kaduilla, joita kansoittaa joukko outoja kulkijoita Jeesuksesta Gootti-Kustaan ja itsensäpaljastaja Askon kautta Hitleriin asti.

– Mutta kun astut missä tahansa kaupungissa ovesta ulos, niin siellä kadulla pyörii ihan samoja fingerporityyppejä, Kari Väänänen sanoo.

– Sieltähän ne hahmot on bongattu, eivät ne tule vain minun päästäni, Pertti Jarla vahvistaa.

 

Elokuva seuraa kaupunginjohtaja Homeliuksen yritystä saada vaimonsa takaisin, Krapula-Päivin (Pirjo Lonka) ja Allan Kuurman (Aku Hirviniemi) alkoholipitoista suhdetta, baarinpitäjä Rivo-Riitan (Jenni Kokander) itsensä etsimistä ja kohti tuhoa ajautuvia treffejä sekä tutkija Heimo Vesan (Santtu Karvonen) perhehelvettiä natsianopin varjossa.

Käsikirjoitus on Petja Lähteen ja ohjaaja Mikko Koukin kynästä, mutta elokuva lainaa paljon Jarlan strippejä ja niiden vitsejä.

Lähde on kirjoittanut myös Fingerpori-näytelmän, mutta sillä ja elokuvalla ei ole mitään yhteistä.

– Teatterin lavalla kohelletaan enemmän. Näytelmään ei edes yritetty tehdä pitempää juonta, vaan se on ihan varietee, jossa on sketsejä ja lauluja peräkkäin, Jarla sanoo.

 

Ensi-ilta päättää noin viiden vuoden työn, jonka aikana elokuva siirtyi ideasta valkokankaalle.

– Itselle raskain vaihe oli 4-5 vuotta sitten, kun kaikki oli todella levällään ilmassa, eikä kellään ollut mitään hajua mitä oltiin tekemässä. Sitten kun löytyi tämä episodirakenne, niin tuotantohan eteni kuin juna, Jarla kertoo.

Mutta miten kolmen ruudun sarjakuvastrippi siirtyy sujuvasti elokuvaksi?

– Fingerporissahan ei ole muuta lähtöideaa kuin kaupunki, jossa tapahtuu asioita. Kaikki kunnia Petja Lähteelle, joka on tehnyt hyvää duunia tarinoiden kanssa, Jarla sanoo.

Lähde kirjoitti myös itsensä elokuvaan nahkatangoissa viihtyväksi aikuisviihdetaiteilija Urho Puumaksi. Jarla taas nähdään Rivo-Riitan baarin asiakkaana.

Näyttelijöiden työ puolestaan päättyi pitkään markkinointikiertueeseen. Oliko se elokuvanteon raskain puoli?

– Kyllä se näillä kilometreillä alkaa jo olla. Ennenhän sitä oltiin kaikki illat päissään ja aamulla krapulassa annettiin viisaita lausuntoja lehdistölle ja vasta myöhemmin osattiin hävetä, Kari Väänänen sanoo.

– Nyt hävettää jo saman tien, Santtu Karvonen jatkaa.

 

Santtu Karvonen, Pertti Jarla ja Kari Väänänen. Kuva: Esko Tuovinen

Lue myös: Elokuva-arvio: Fingerpori on kankea suomalainen South Park

Fingerpori-elokuvan tekemisestä sanottua:

Ei elokuvaa tehdessä hirveästi enää mieti, että mä toistan tässä jotain piirrettyä. Lähtökohta on, että nämä on oikeita ihmisiä, joilla on oikeita tunteita.
Joka hahmolla on toki karrikoidut yleispiirteet. Mullakin oli töpö päässä, viikset ja potkupuku. Siitä sitten pitää ohjaajan ja käsikirjoittajan kanssa alkaa miettiä millainen hahmon pitää olla palvellakseen elokuvan tarinaa ja mihin vastoinkäymisiin se joutuu.

Santtu Karvonen
Heimo Vesa

 

Lokaationmetsästäjät, avustajat ja puvustajat ovat tehneet hienoa työtä. Asioita ei ole lyöty yli typerällä tavalla, vaan elokuvan Fingerpori on omalla tavallaan uskottava maailmansa.
Turkulaiset olivat tosin hirveän huolissaan leimautuuko heidän kaupunkinsa nyt Fingerporiksi atomivoimaloineen. Että mitähän tämä tekee matkailulle? Älkää nyt viitsikö, isot ihmiset!

Pertti Jarla
Fingerporin luoja

 

Kun mulla oli pulisongit ja kalottikalju, niin pikkulapset pelkäsivät minua! Jouduin kerran junaan Turusta Tampereelle ja paikka oli varattu lasten leikkivaunusta ihan leikkialueen edestä. Kuulin siinä kun tyttö puhui äitinsä kanssa. ”Mene leikkimään, sinähän halusit leikkiä”. ”En minä halua”, sanoi tyttö. ”No sinähän olet odottanut, että pääset junaan leikkimään”, äiti sanoi. ”En minä uskalla”, sanoi tyttö. ”Mikset?” Se tyttö osoitti minua sormella ja sanoi ”Tuossa on tuo tuommonen”.
Kuvausten paras hetki oli, kun sai ajaa ne poskitupsut pois ja tukan vedin ihan puliksi.

Kari Väänänen 
Aulis Homelius