Kanta-Häme

Finlandia -ehdokkaasta haikea komedia

Vajaa vuosi takaperin Hämeenlinnassa jännitettiin, kuinka kirjailija Olli Jalosen Miehiä ja ihmisiä pärjää Finlandia-palkintokisassa. Voittoa ei tällä kertaa tullut, mutta teos jatkaa elämäänsä ja saa lähikuukausina uuden muodon teatterin näyttämöllä.

– Olemme tosi iloisia, että saimme teoksen ensi-iltaan, sillä tiedän, että sitä havitteli jokunen muukin teatteri, sanoo teatterinjohtaja Kirsi-Kaisa Sinisalo.

Teatterin valinta ei aiheuttanut kirjailijalle päänvaivaa.

– Paikka on tuttu ja omakohtaisuutta lisää se, että sekä äitini että isäni ovat olleet näissä kiinteistöissä töissä. Äiti verkatehtaalla ja isä metalliverstaalla sisäpihalla, kertoo Jalonen.

Luontevaa oli myös ryhtyä yhteistyöhön dramatisoinnista ja ohjauksesta vastaavan Hannu Matti Tyhtilän kanssa.

Tyhtilä ohjasi viitisentoista vuotta sitten Jalosen Yksityiset tähtitaivaat.

– Sillä käytiin Tampereen teatterikesässäkin. Se oli yksi vahvimpia juttuja, mitä olen koko teatteriurani aikana tehnyt, muistelee Tyhtilä.

Jalonen luki kesällä Miehiä ja ihmisiä -näytelmän käsikirjoituksen ensimmäisen version ja on sen jälkeen nukkunut yönsä hyvin. Harjoituksia hän aikoo käydä seuraamassa mahdollisuuksien mukaan.

– En aio roikkua siellä jatkuvasti. Näytelmän muuttumisprosessia on kuitenkin ihan mielenkiintoista seurata.

Aivan arkipäiväistä oman tekstin kuuleminen näyttelijöiden suista ei Jaloselle ole. Hän laskeskelee näytelmäsovituksien määrän mahtuvan yhden käden sormiin.

Miehiä ja ihmisiä kertoo hämeenlinnalaisen lukiolaispojan kesästä vuonna 1972. Radio Luxemburg suoltaa kiehtovaa musiikkia ja Easy Rider on pakko nähdä. Kesätyöpaikalla äijien puheisiin tottuminen vie aikansa, vapaa-ajan kuvioissa pyörii tyttökin. Lähteäkö interrailaamaan tai stipendimatkalle Amerikkaan?

Isän sairastuminen ja työpaikan menetys pakottavat pojan ajatukset uusille urille.

– Näytelmän iso jännite on se, jatkaako poika lukion loppuun vai siirtyykö työelämään. Yhdessä kesässä 17-vuotias kokee monta siirtymärituaalia, työelämän, rakkauden ja seksuaalisuuden alueilla, summaa Tyhtilä.

Siirtymien toisella puolen odottavat vastuut, myös perhepiiriin kuulumattomista.

– Tämä on yksi kantavista asioista kirjassa ja näytelmässäkin. Vastuunkanto ulkopuolisesta. Se ei tule alleviivaten, vaan vähän niin kuin annettuna, kun ihminen on ihmiselle ihminen, sanoo Jalonen.

Dramaturgi kertoo nauttineensa työrupeamastaan paljon. Muun muassa siksi, että hän on saanut matkustaa samalla omiin nuoruusvuosiinsa.

– Mukana on paljon musiikkia. Mikäs sen viihtyisämpää, Tyhtilä myhäilee.

Vaikka paksun kirjan lukuisista rakastettavista kohtauksista on ollut pakko luopua, jää niitä yllin kyllin teatteriyleisölle tarjottavaksi.

– Pääteemat kulkevat punaisena lankana, johon voi sekoittaa sopivassa määrin muunvärisiä lankoja, sanoo Tyhtilä.

Hän ei malta olla kertomatta mihin näytelmässä päädytään, koska tilannekuva on hänen mielestään yksinkertaisesti niin hieno.

– Nuoripari menee yhdessä saunaan. Äidiltä lupaa kysymättä. HÄSA