Kanta-Häme

Forssa on mainettaan parempi, vaikka kaupungin lukiolaiset eivät sinne itse muuttaisikaan

Hämeen liitto julkaisi lokakuun alussa tarkistetun väestösuunnitteen, jonka mukaan Forssan väkiluku laskisi vuoteen 2040 mennessä lähes 4000 henkilöllä.
Arkistokuva: Lassi Puhtimäki

Kuten oikeastaan kaikki suomalaiset kaupungit, myös Forssa on kaunis kesäkaupunki, mutta nyt ei ole kesä.

Torin laidassa sijaitsevan puiston lammen joutsenet ovat muuttaneet jonnekin, missä taivas ei ole lonkeronharmaa, eikä taivaalta vihmo jäätävää vetää. Saman näyttävät tehneen erinäisissä keskustan liiketiloissa majaansa pitäneet yritykset. Keskustan katuja reunustavat liian monet tyhjät näyteikkunat.

 

Kahvila elää tilaustöillä

– Tämä on haastava kaupunki. Forssalaiset valittavat usein, ettei täällä ole mitään, mutta sitten, kun jotain uutta palvelua tulee, sitä ei käytetä, toteaa Kahvila Ilon yrittäjä Irina Ketola.

Ketola muutti kahvilansa keväällä ydinkeskustan Puistolinnasta omistamaansa puutaloon. Nyt hän supistanut kahvilan aukioloaikoja neljään päivään kuukaudessa. Muun ajan hän hoitaa tilaustöitä.

– Olen saanut asiasta huonoakin palautetta, mutta jos olisin auki kuutena päivänä viikossa, työtä olisi hirveästi, mutta tulot eivät kasvaisi suhteessa ja hävikki olisi suuri.

Ketola kuvaa Forssaa hassuksi kaupungiksi, jossa on paljon ristiriitaisuutta.

– Olen asunut täällä vuodesta 2004. Olen tutustunut täällä moniin ihaniin ihmisiin.

Hän kehuu myös Forssan aktiivista kulttuurielämää ja tapahtumia kuten Heinämessut, Holjat ja Tammelan Hakkapeliittatapahtuma.

Toisaalta hän kertoo kaupungissa olevan paljon huumeita ja väkivaltaa.

– Niistä uutisista tulee aina latistunut fiilis. Monet ihmiset täällä ovat myös äänekkään pakolaisvastaisia. Siitäkään en tykkää.

 

”En mä tänne muuttais”

Ilon vierestä kulkevaa kävelytietä valuu tasainen virta automarkettiin suunnistavia lukiolaisia. Ensimmäistä vuottaan Forssan yhteislyseossa opiskelevat Anna Wiio, Julia Hirsimäki, Salla Kallioniemi, Pihla Metsänoja ja Milla Vihreäsaari kertovat olevansa menossa hyppytunnille.

Osa tytöistä asuu Forssassa, osa naapurikunnassa Tammelassa, jonka osa Forssa oli itse asiassa vuoteen 1923 asti ja josta etenkin vanhemman polven tammelalaiset kyllä muistavat mainita.

– Tammelassa ei ole mitään, esimerkiksi liikennevaloja. Mutta siellä on parempi meno ja kivempia ihmisiä, he toteavat.

Forssasta he sen sijaan nostavat Ketolan tavoin esiin väkivaltaisuuden.

– Täällä tapahtuu paljon rikoksia. On huumeita ja puukotuksia, Salla Kallioniemi sanoo.

– Jos minulla olisi lapsia, pelottaisi. Tuntuu, että koko ajan on jotain, Pihla Metsänoja lisää.

Vaikka tytöistä kaikki aikovat hakeutua muualle opiskelemaan, ei Forssa heidän mielestään ole kuitenkaan läpeensä paha paikka. Lukio on tasokas ja kouluruoka hyvää. Kaupunkiin on juuri rakennettu uusi liikuntakeskus, ja kaiken kaikkiaan Forssa on ihan nätti paikka.

– Mutta en mä tänne muuttais, he nauravat.

 

Timo Nikkanen on asunut Humppilassa koko ikänsä. Taksinkuljettajan työskentelevä mies piti taukoa Forssan Autokeitaalla. Kuva: Lassi Puhtimäki

Vispilään tullaan kauempaakin

Vaikka yrittäminen Forssassa on ihan jo tyhjien liiketilojenkin perusteella vähintään haasteellista, eivät siellä kaikki joudu luovuttamaan.

Krista Mänttäri on yksi keskustan joutsenettoman ankkalammen vieressä sijaitsevan Ravintola Vispilän omistajista. Hän on toiminut kaupungissa ravintoloitsijana jo lähes kymmenen vuotta.

Ennen vuonna 2015 perustettua Vispilää hän omisti viiden vuoden ajan ravintola Köökin. Köökin tapaan Vispilä on erikoistunut lähiruokaan.

– Olen paluumuuttaja. Suosittelen kaikille muuttoa maalle, hän julistaa.

Hän kehuu forssalaisen elämänmenon rauhallisuutta ja kaupungin hintatasoa. Ympäröivät kunnat tarjoavat kaunista luontoa, ja kaupungissa on hyvät harrastusmahdollisuudet.

– Täällä palvelut ovat lähellä, ja oikeastaan täältä voi löytää kaiken mitä tarvitsee. Forssa on kiva kaupunki. Tilastot eivät tiedä mitään, hän nauraa.

Ketolan ja lukiolaisten mainitsemaa rikollisuutta Mänttäri ei ole huomannut, mutta hän epäilee sen näkyvän paremmin nuorille.

– En ole koskaan tuntenut itseäni täällä turvattomaksi. Mutta uskon, että rikosten suhteen täällä on ihan sama tilanne kuin muuallakin.

Mänttäri kertoo Vispilän asiakkaista monien olevan ihan forssalaisia. Viikkoiltaisin ravintolassa on hiljaisempaa, mutta viikonloppuisin paikalliset lähtevät liikkeelle.

Ravintolalla on vetovoimaa myös laajemmalle.

– Kesällä asiakkaina käy myös paljon turisteja ja mökkiläisiä ja niitä, jotka ovat kaupungissa ohikulkumatkalla. He haluavat monesti syödä huoltoasemien sijaan kaupungissa.

 

Teiden keidas

Toisaalta, jos Forssassa haluaa suunnata huoltoasemalle, on monien valinta suorastaan legendaarinen Autokeidas kaupungin keskustan ulkopuolella. Alkuiltapäivästä tavallisena keskiviikkonakin keitaan parkkipaikka on täynnä autoja – siitä huolimatta, että sen viereen on noussut suomalaisen huoltoasemakulttuurin mammutti ABC.

Kahden valtatien risteyksessä sijaitseva Autokeidas on perustettu jo vuonna 1940. Nykyiselle paikalleen se siirtyi Jokioisilta 1950-luvun lopulta. Autokeidas on pysynyt perustamisestaan asti Järven suvussa. Nykyään yritystä hallinnoi perustaja Väinö Järven pojanpoika Olli Järvi.

Keitaan pelikoneilla seisoskelevalla Timo Nikkanen Humppilasta harmittelee, että seudulta on hävinnyt paljon teollisuutta. Hän uskoo väestökadonkin johtuvan siitä.

– Olemme jääneet suvantoon tuon kakkostien takia, hän toteaa.

Tällä Nikkanen viittaa valtatie 2:een, joka kulkee Porista Forssan kautta pääkaupunkiseudulle.

– Se ei vastaa 2000-luvun vaatimuksia. Ihmettelen, että tie on päästetty niin huonoon kuntoon, vaikka sen molemmissa päissä on isot satamat. Jo 80-luvulla puhuttiin, että sille pitäisi tehdä jotain.

Nikkanen kertoo ajaneensa koko ikänsä raskasta kalustoa. Hän on entinen kuljetusyrittäjä. Nykyään hän ajaa taksia.

– Tämä seutu tuntuu näivettyvän. Eivät yritykset tule tänne, jos logistiikka on hankalaa.

Nikkanen on asunut koko elämänsä Humppilassa, joten hän kokee olevansa jossain määrin jäävi arvioimaan seudun viehätystä.

– Kun ei ole muusta kokemusta, hän nauraa. HÄSA

 

Forssa

Asukkaita 17 322

Pinta-ala 254,7 km2

Tuloveroprosentti 20,5 %

Työttömyysprosentti 11,8 %

Kommentti: Pikkukaupunkien sielujen sympatiaa

Forssa ei ole mikään menomesta, mutta tunnen sitä kohtaan suurta sympatiaa. Sen lisäksi, että kaupunki on kasvattanut avopuolisostani hienon miehen, muistuttaa se minua omasta kotikaupungistani Kemistä.

Molemmilla pikkukaupungeilla on vahva teollisuus- ja työläishistoria. Molempien väkiluku ei ole kehittynyt järin mairittelevasti, ja molemmat ovat kauniita kesäkaupunkeja. (Kemi tosin on ihan ok talvellakin, koska Pohjois-Suomessa talvet ovat vielä lumisia.)

Ja ennen kaikkea molemmilla on aivan surkea maine.

Kuten Forssan kaupunginjohtaja Jari Kesäniemikin toteaa, syy surkealle maineelle on arvoitus. Vaikka olen asunut Kemissä 20 vuotta elämästäni, en osaa sanoa, miksi se olisi ratkaisevasti kamalampi paikka kuin jokin muu vastaava pikkukaupunki. Siitä huolimatta minun täytyy myöntää osallistuneeni kaupungin mollaamiseen, ja olin iloinen muuttaessani sieltä pois. Luulen, että sama koskee moni forssalaisia ja entisiä forssalaisia.

Ei sen pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, että suomalaiset pikkukaupungit kuten Forssa, Kemi tai joku vastaava eivät ole järin rattoisia paikkoja. Ne ovat pieniä, suhteellisen hiljaisia ja vähän ankeita. Toisaalta niissä on alhainen hintataso, luonto lähellä ja tosiaan yleensä melko nättiä kesäisin.

Että kyllä sekä Forssa että Kemi ovat ehdottomasti surkeaa mainettaan parempia.

Mutta en minä siltikään muuttaisi kumpaankaan.